| Summary: | Kandidaatintutkielmassani tarkastelen kriittisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin yhdeksäsluokkalaisten (n=31) tuottamia ekokriittisiä tulkintoja heille luetusta nuortenkirjasta Viha jonka kylvät (Thomas, 2007). Lisäksi pohdin ekokriittisen ajattelun yhteyttä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin
(OPH 2014) ja toisaalta feministisen pedagogiikan tavoitteisiin ja keinoihin. Nuoret ovat laatineet tekstinsä ekokriittiseen kirjallisuudentutkimukseen pohjautuviin apukysymyksiin perustuen. Olen kerännyt aineistoni yhden äidinkielenopettajan kahdelta luokalta kuopiolaisesta yläkoulusta elo-joulukuussa 2021.
Tutkimustehtäväni on kaksiosainen: 1) Millaisia ekokriittiseen viitekehykseen sidottavissa olevia havaintoja ja tulkintoja yhdeksäsluokkalaiset tekevät heille luetusta kaunokirjallisesta tekstistä? 2) Kuinka eettistä ja arvokasvatuksellisuutta tavoittelevassa kirjallisuuden opetuksessa voisi etenkin vaikeiden tai sensitiivisten aiheiden yhteydessä hyödyntää feministiseen pedagogiikkaan kuuluvan tuottavan hämmennyksen ajatusta?
Tutkielmani on artikkelimuotoinen, ja se koostuu artikkelikäsikirjoituksesta sekä raporttimaisesta, tiiviistä johdannosta. Tutkielmani painottuu artikkelikäsikirjoitukseen, jossa peilaan oppilastekstien analyysin tuloksia feministiseen pedagogiikkaan ja alun perin Deborah Britzmanin (1995) queer-teoriaan pohjaavaan ”tuottavan hämmennyksen” tilaan. Esitän artikkelissani tuottavan hämmennyksen idean soveltuvan hyvin sensitiivisen ympäristöteeman opettamiseen. Lisäksi kytken sisäänrakennetusti lukijansa etäännyttävän kaunokirjallisuuden ympäristökasvatuksen ja tuottavan hämmennyksen välineeksi.
Tutkimukseni perusteella median luoma kuva nuorten ympäristöahdistuksesta ja kasvavasta tiedostavuudesta ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Toisaalta tulokset korostavat sensitiivisten teemojen rohkean kohtaamisen ja lukuharrastukseen kannustamisen merkitystä.
|
|---|