| Summary: | Tämän pro gradu –tutkielman tarkoitus oli selvittää, kuinka paljon elämysliikuntaa opetetaan peruskouluissa sekä, millaisia elämysliikunnan sisältöjä liikuntatunneilla käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, onko liikunnanopettajan iällä, sukupuolella, muulla koulutuksella, itse kokeilluilla elämysliikunnan sisällöillä sekä koulun sijainnilla vaikutusta siihen, kuinka paljon elämysliikunnan sisältöjä järjestetään kouluissa. Tutkimuksen avulla kartoitettiin myös elämysliikunnan opettamiseen liittyviä haasteita.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivista menetelmää hyödyntäen. Perusjoukkona on kaikki peruskoulun liikunnanopettajat Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n rekisteristä (n=1335). Aineisto kerättiin Webropol -kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin jäsenrekisterin sähköpostilistalle kahteen kertaan. Lopulta kyselyyn vastauksia saimme 142. Analysointi tapahtui SPSS-ohjelmiston avulla. Käytimme aineistosta kuvailevia tietoja sekä hyödynsimme Pearsonin korrelaatiokerrointa, ristiintaulukointia, yhdensuuntaista varianssianalyysia sekä Tamhanen parittaisvertailutestiä.
Tuloksista selvisi, että 73 % vastaajista käytti elämysliikunnan sisältöjä opetuksessa. Keskimääräin yhdelle opetusryhmälle järjestettiin 4,6 kertaa lukuvuodessa elämysliikunnan sisältöjä. Opetetuista sisällöistä suosituimpia olivat retki pyöräillen, hiihtäen tai luistellen (68,9 %), sisäkiipeily (51,9 %), lumikenkäily tai liukulumikenkäily (47,2 %), päiväretki kävellen (46,2 %) sekä melonta (43,4 %) Kuitenkin vastauksista ilmeni opetettujen sisältöjen monipuolisuus, sillä mainintoja sai jopa 55 erilaista elämysliikunnan sisältöä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt tilastollista merkitsevyyttä iän, sukupuolen, muun koulutuksen ja koulun sijainnin yhteydestä elämysliikunnan opetukseen. Myös tulokset opettajan itse kokeilemien ja opetettujen sisältöjen välillä olivat ristiriitaiset, sillä jotkut lajikokeilut johtivat opettamiseen ja toiset taas eivät.
Vaikka suurin osa tutkimukseen vastanneista opettaa elämysliikunnan sisältöjä, silti opetuksen määrää Suomessa voitaisiin vielä lisätä. Elämysliikunnalla on monia positiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin, ja se tarjoaa vaihtoehtoja perinteisemmille liikuntamuodoille, jolloin kaikilla olisi mahdollisuus löytää mieluinen liikuntaharrastus.
|
|---|