| Summary: | Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Ruotsin ulkopolitiikkaa ja suhteita naapurimaihin kuninkaallisen
majesteetin esityksissä vuosina 1660–1675. Tarkoituksena on selvittää millä tavalla Ruotsin suhteita
ja ulkopolitiikkaa ulkovaltoihin kuvattiin, miten nämä kuvaukset heijastelivat holhoojahallituksen
ulkopolitiikkaa ja kuinka ulkopoliittiset kuvauksilla legitimitoitiin holhoojahallituksen toimintaa.
Pääasiallisina lähteinäni toimivat kuninkaallisen majesteetin esitykset. Valtiopäivien keskustelua
avaavia kuninkaallisia esityksiä voikin pitää yhtenä merkittävänä valtiollisen propagandan muotona,
jonka tavoitteena oli hallinnon ulkopolitiikan puolustaminen. Sota-aikana kuninkaallisen
majesteetin esityksissä kerrottiin usein voitokkaista taisteluista ja muista kuninkaan
sotasaavutuksista. Rauhan aikana niissä puolestaan painotettiin diplomaattisia voittoja, kuten
solmittuja liittoumia ja hyviä suhteita naapurivaltojen välillä. Kaarle XI:n holhoojahallituksen
aikaisissa kuninkaallisen majesteetin esityksissä korostui pyrkimys pysyä sen ajaman
balanssipolitiikan mukaisesti ulkona sodista ja sen sijaan esiintymään rauhan ylläpitäjänä ja
neuvottelijana suurvaltojen välisissä konflikteissa. Tällä tavoin kuninkaallinen majesteetti pyrittiin
esittämään roolissaan Westfalenin rauhan takaajana saaden kunniaa ilman, että kruunun taloutta ja
herkkää ulkopoliittista tilannetta tarvitsi rasittaa uusilla sodilla. Kuninkaallisen majesteetin
esityksissä kuvattiin mielellään holhoojahallituksen ulkopoliittisia saavutuksia, joilla legitimoitiin
samalla myös holhoojahallituksen toimintaa ja asemaa. Näihin kuuluivat liittoumat, hyvät suhteet
naapurimaiden kanssa, kauppasopimukset ja muut kruunulle saavutetut edut. Tämän lisäksi
korostettiin Ruotsin roolia Euroopassa Westfalenin rauhan takaajana ja suurvaltana. Westfalenin
rauhan takaajana oman valtakunnan asioista ja turvallisuudesta huolehtiminen ei riittänyt, vaan
kuninkaallisen majesteetin esityksissä haluttiin esittää kuninkaallisen majesteetin pyrkivän rauhan
ylläpitämiseen Euroopan laajuisesti, millä korostettiin maan asemaa suurvaltana. Vuoden 1672
valtiopäivien keskustelu liittoutumisesta Ranskan kanssa havainnollisti, kuinka tärkeänä myös säädyt
pitivät Westfalenin rauhan säilymistä ja kuinka keskeistä oli, että Ruotsi näyttäytyi uskottavasti sen
ylläpitäjänä.
|
|---|