| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa selvitän, miten vammaisiin kohdistuva väkivalta tunnistetaan ja nimetään sekä
millä tavoin väkivallan institutionaalisia piirteitä käsitellään kahden tutkivan journalismin
artikkelin kommenteissa. Aineistoni koostuu 425 kommentista. Menetelmänä käytän
diskurssianalyysia. Aihe on kaiken kaikkiaan melko vähän tutkittu mm. ilmiön
herkkäluontoisuuden sekä palvelujen saavutettavuusongelmien vuoksi. Vammaiset kohtaavat
tutkimusten mukaan kuitenkin enemmän väkivaltaa kuin vammattomat ihmiset, joten aihe on
hyvin tärkeä tutkimuskohde. Vammaisten sorrolla on yhteiskunnassamme pitkä historia, jossa
erilaiset institutionaalisen väkivallan muodot näyttelevät merkittävää osaa.
Nostan aineistosta diskursseja, jotka linkittyvät vahvasti toisiinsa ja kuvaavat useita eri näkökulmia
aiheeseen. Väkivalta nimettiin joko julmana, kidutuksen kaltaisena tai oikeutettuna,
rajoitustoimenpiteisiin nojaavana väkivaltana. Kaikista tyypillisintä oli kuitenkin ohittaa
vammaisiin kohdistuva institutionaalinen väkivalta ja verrata sitä esimerkiksi vanhusten tai lasten
kohtaamaan väkivaltaan, tai kääntää asetelma “toisinpäin”, jolloin vammaiset näyttäytyivätkin
väkivallan harjoittajana.
Institutionaalinen väkivalta ei käsitteenä esiintynyt aineistossa lainkaan, mutta kommentoijat
tunnistivat väkivallassa paljon institutionaalisia piirteitä, kuten valvontaviranomaisen
puutteellisen toiminnan, resurssivajeen esimerkiksi henkilökunnan määrässä ja pätevyydessä,
yksityisen palvelunjärjestäjän harjoittama vammaisten kohtelu kulutushyödykkeinä sekä ilmiöstä
vaikeneminen.
|
|---|