| Summary: | Tässä pro gradu- tutkielmassamme tutkimme varhaiskasvattajien puhetta lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä ja huonoina hetkinä. Tutkimuksessa tarkasteltiin diskursiivisen lähestymistavan avulla sitä, millaista on varhaiskasvattajien
puhe lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä ja huonoina hetkinä. Syvennyimme lisäksi erilaisiin varhaiskasvattajien puhetapoihin, joita he käyttävät lapsista.
Tässä laadullisessa tutkimuksessa on käytetty TUIKKU- hankkeen eKoutsi
mobiilipäiväkirja-aineistoa. Mobiilipäiväkirjakyselyyn vastasi 85 eri henkilöä.
Aineisto kerättiin tammi-kesäkuussa 2022 kahden viikon aikana 12 eri Suomen
kunnasta. Tutkimukseen osallistujat olivat varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin menetelmiä hyödyntäen.
Tutkimuksen tulosten mukaan varhaiskasvattajien puheesta lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä hetkinä muodostui kolme (3) diskurssia: onnistumisen
diskurssi, lämpimän vuorovaikutuksen diskurssi sekä myönteisen ilmapiirin
diskurssi. Varhaiskasvattajien puheesta lapsista varhaiskasvatuksen huonoina
hetkinä muodostui myös kolme (3) diskurssia: riittämättömyyden/kiireen, lapsen haasteiden sekä konfliktien diskurssi.
Tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajien puhe lapsista muokkautuu sen
mukaan, onnistuuko vai epäonnistuuko lapsi täyttämään varhaiskasvattajan
vaatimuksen. Voidaan päätellä, että varhaiskasvattajilla on tietty oletus siitä, miten lapsen tulisi käyttäytyä tietyissä tilanteissa, ja tämä vaikuttaa varhaiskasvattajien puheeseen lapsesta.
|
|---|