| Yhteenveto: | COVID-19 -pandemian seurauksena monet organisaatiot ovat siirtyneet niin kutsuttuun hybridimalliin, jossa työ jakaantuu etätyön ja työpaikalla tehdyn työn välillä. Hybridityö muuttaa työn sosiaalista ja materiaalista ympäristöä, mikä on yhteydessä myös kokemuksiin työhyvinvoinnista. Viestintäteknologiat mahdollistavat hybridityön spatiotemporaalisen joustavuuden ja sitovat työhyvinvoinnin kokemukset hybridityössä sosiomateriaaliseen viitekehykseen.
Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen ensimmäisenä tavoitteena on tarkastella aineistolähtöisesti työhyvinvoinnin ja hybridityön tutkimusta. Toisena tavoitteena on analysoida teorialähtöisesti tutkimusten suhdetta viestintään ja sosiomateriaalisuuteen. Aineisto rajattiin vuosien 2020–2023 aikana julkaistuihin työhyvinvointia hybridityössä käsitteleviin empiirisiin tutkimusartikkeleihin. Aineiston 35 artikkelia on julkaistu viestinnän ja lähitieteenalojen julkaisuissa. Aineistoa lähestyttiin ensin aineisto- ja sitten teorialähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että kiinnostus aiheen tutkimiseen on globaalia ja kasvavaa. Aineiston artikkeleista nousee esiin kahdeksan alaluokkaa tekijöistä, jotka voivat edistää tai heikentää työhyvinvointia hybridityössä. Alaluokat yhdistyvät kahdeksi pääluokaksi: työn organisoimiseen liittyvät tekijät ja yksilöön liittyvät tekijät. Teknologiavälitteisellä viestinnällä ja johtamisviestinnällä on keskeinen rooli työhyvinvoinnissa hybridityössä. Sosiomateriaalisuus onkin läsnä tutkimustuloksissa juuri viestintäteknologioiden kautta. Lisäksi tuloksista käy ilmi, että hybridityöhön liittyvät järjestelyt ja ympäristöt eivät palvele kaikkia samalla tavalla.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset tukevat aiempia sosiomateriaaliseen viitekehykseen liittyviä huomioita tavoitettavuusparadoksista, ihmistoimijuuden ja materiaalisen toimijuuden limittymisestä sekä sosiomateriaalisiin rakenteisiin sitoutuneesta vallasta. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan myös soveltaa käytännön työelämässä tukemaan työntekijöiden hyvinvointia työn organisoimiseen ja esimerkiksi kokouskäytäntöihin liittyvillä toimilla.
|
|---|