”Happinaamari ensin omille kasvoille ja sitten autetaan muita” kouluhenkilöstön kuvauksia omasta työhyvinvoinnistaan hyvinvointityön kontekstissa

Suomen peruskouluissa koko kouluyhteisön hyvinvointia pyritään edistämään yhteisöllisellä oppilashuoltotyöllä. Tämä hyvinvointityö nähdään olennaisena osana jokaisen koulun aikuisen tehtävänkuvaa ja sitä toteutetaan kouluyhteisöissä yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa. Tässä tutkimuksessa t...

Full description

Bibliographic Details
Main Authors: Rintapää, Jenni, Heikkinen, Jenna
Other Authors: Faculty of Education and Psychology, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Department of Education, Kasvatustieteiden laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2024
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/94655
Description
Summary:Suomen peruskouluissa koko kouluyhteisön hyvinvointia pyritään edistämään yhteisöllisellä oppilashuoltotyöllä. Tämä hyvinvointityö nähdään olennaisena osana jokaisen koulun aikuisen tehtävänkuvaa ja sitä toteutetaan kouluyhteisöissä yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, miten kouluhenkilöstö sanoittaa omaan hyvinvointiaan hyvinvointityön kontekstissa ja millaisen merkityksen kouluhenkilöstön toimijat antavat yhteistyön tekemiselle oman hyvinvointinsa kannalta. Tutkimuksessamme hyödynsimme vuonna 2020 Yhteistyöllä hyvinvointia kouluyhteisöön -hankkeessa kerättyä kyselytutkimusaineistoa. Tutkimukseen osallistui alun perin 437 kouluhenkilöstön jäsentä Keski-Suomen peruskouluista. Tässä tutkimuksessa kyselyaineistoa rajattiin 231 henkilöstön vastaukseen, joissa käsiteltiin henkilökunnan hyvinvointia kouluyhteisöissä. Analyysimenetelmänä hyödynsimme teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä tarkastellen aineistoa Demeroutin ym. (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen mallin pohjalta. Tutkimuksen tuloksemme muodostivat kuusi teemaa: puutteelliset aikaresurssit, vuorovaikutuksen ja ilmapiirin merkitys, yhteinen toimintakulttuuri, vähäiset vaikutusmahdollisuudet työhön, johtajan ja esihenkilön rooli sekä toimiva yhteistyö. Tutkimustuloksemme osoittivat, että eri tekijöiden merkitys työhyvinvoinnille ei ole yksiselitteinen, vaan sama tekijä näyttäytyi usein kaksisuuntaisesti sekä työhyvinvoinnin heikentäjänä että edistäjänä.