| Summary: | Mielenterveyden haasteet ovat olleet ja ovat osittain edelleen tabustatuksensa vuoksi vaiettuja ja väärinymmärrettyjä aiheita. Globaalien haasteiden, kuten pandemian ja ilmastokriisin, ja verkkoviestinnän laajentumisen myötä mielenterveyteen liittyvät diskurssit ovat siirtyneet pääosin verkkoon. Perinteisesti mielenterveyden diskursseja on käsitelty pääosin kollektiivisilla, yhteiskunnallisilla tasoilla, kuten terveydenhuollon tai median näkökulmista.
Tässä tutkielmassa huomio kohdistuu yksilöiden kokemuksiin, sillä tutkielmassa tarkastellaan englanninkielisiä mielenterveyteen liittyviä diskursseja niiden yksilöiden näkökulmasta, joilla on omakohtaista kokemusta mielenterveyden häiriöistä. Tutkimusaineistona hyödynnetään kansainvälisen World Health Organization -järjestön vuonna 2022 julkaistua englanninkielistä mielenterveysraporttia, joka sisältää yksilöllisiä narratiiveja eletyistä kokemuksista mielenterveyden häiriöiden kanssa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään millaisten diskurssien ja kielellisten piirteiden avulla yksilöt kuvailevat mielenterveyden järkkymisen kokemuksiaan. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä.
Analyysissa identifioitiin tutkimusdatasta neljä keskeistä diskurssia: epätoivodiskurssi, stigmadiskurssi, hoitodiskurssi ja selviytyjädiskurssi. Nämä diskurssit nousivat esiin useissa eri narratiiveissa. Yksilöt hyödynsivät narratiiveissaan myös erilaisia kielen piirteitä, kuten metaforia, vastakkainasettelua sekä abstraktiin viittaamista subjektina. Analyysin tukena tutkielmassa esitetään otteita eri narratiiveista.
Mielenterveyteen liittyvien diskurssien tutkiminen edistää mahdollisuuksia tarjota mielenterveyden häiriöiden kanssa eläville oikeanlaista tukea, työkaluja ja hoitomenetelmiä sekä ohjata diskursseja hyödyllisempään suuntaan haitallisen sijaan. Yksilöllisten narratiivien analysointi avartaa käsitystämme eri tavoista, joilla mielenterveyden järkkyminen manifestoituu yksilön kokemuksissa ja kommunikoinnissa. Tutkimus lingvistiikan näkökulmasta auttaa selvittämään, kuinka psykologista kipua ja elämää sen jälkeen kuvaillaan kielellisesti, mikä voi auttaa yksilöitä, terveydenhuollon ammattilaisia sekä yhteisöjä kasvattamaan tietoisuutta kokemusten yksilöllisyydestä ja madaltamaan kynnystä keskusteluun yhteiskunnan eri tasoilla.
|
|---|