| Summary: | Tässä laadullisessa maisterintutkielmassa tarkastellaan poiskäännyttämistä nykymuotoisessa perustoimeentulotukijärjestelmässä, joka on muotoutunut, kun perustoimeentulotuen toimeenpano siirrettiin Kansaneläkelaitokselle vuonna 2017. Poiskäännyttäminen on yksi käsite, jonka avulla voidaan tarkastella sosiaalista syrjäytymistä. Se ilmentää institutionaalista toimintaa ja käytänteitä. Poiskäännyttämistä on tutkittu laajasti viimeksi 2010-luvun alussa perusturvaetuuksien kontekstissa asiakkaiden kokemusten kautta, eikä käsite ylipäätään ole saanut laajemmalti huomiota suomalaisella tutkimuskentällä.
Tässä tutkielmassa poiskäännyttämistä lähestytään järjestelmälähtöisesti. Tutkielman kontekstina on viimesijainen sosiaaliturva ja teoreettinen viitekehys rakentuu poiskäännyttämisen käsitteen jäsentämisestä. Tutkimusaineisto koostuu eduskunnan oikeusasiamiehen Kelan perustoimeentulotukea koskevista ratkaisuista (n= 82) ja analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kiinnostuksenkohteena on järjestelmän poiskäännyttävä toiminta sekä sitä mahdollistavat organisaatioon liittyvät tekijät. Tavoitteena on kuvata poiskäännyttämistä nykyisessä perustoimeentulotukijärjestelmässä ja siten nostaa ilmiö jälleen esille.
Analyysin perusteella perustoimeentulotukijärjestelmän poiskäännyttävä toiminta näyttäytyy viivyttämisenä, pallottelemisena, käännyttämisenä, torjumisena ja estämisenä. Pääasiassa toiminta paikantuu toimeentulotukiasioiden käsittelyprosessiin eli asian vireilläoloon, ratkaisuun ja päätöksentekoon sekä toimeenpanoon. Organisaatiotasolla poiskäännyttämistä mahdollistaa resurssit ja organisaatiolähtöiset toimintanormit.
Tulosten perusteella perustoimeentulotukijärjestelmän poiskäännyttävä toiminta ja sitä mahdollistavat organisatoriset tekijät ovat moninaisia. Niiden yhteisenä nimittäjänä toimii avusta kauemmas työntäminen. Tulokset ovat yhteneväisiä aiemman poiskäännyttämistä koskevan tutkimuksen kanssa. Tutkielmassa tehdyt valinnat jättävät poiskäännyttämisen kuvaamisen kuitenkin melko pinnalliselle tasolle, minkä vuoksi jatkotutkimukselle on edelleen tarvetta erityisesti yksilönäkökulmasta.
|
|---|