| Summary: | Pohjaten Foucault’laiseen tulkintaan tiedon ja vallan suhteesta sekä Fergusonin teoriaan kehityskoneistosta (deve lopment apparatus), ja suhtautuen kriittisesti niin ikään ilmastonmuutokseen, sukupuoleen kuin kehitykseen, tut kielma selvittää kriittisen diskurssianalyysin keinoin, kuinka YK:n tuottamat ilmastonmuutosta, sukupuolten välistä
tasa-arvoa ja kehitysinterventiota koskevat diskurssit uusintavat globaalin pohjoisen ja etelän välistä epätasa-arvoista
valtasuhdetta.
Tutkimuksessa löytyi kolme vastuuseen liittyvää päädiskurssia: (1) Vastuun välttely / sivuuttaminen, (2) Vastuun
ottaminen sekä (3) Vastuun langettaminen. (2) Vastuun ottamisen diskurssi koostuu kahdesta aladiskurssista: (2.1)
Alarmistinen / Pakkodiskurssi, jossa naiset saavat uhrin subjektiposition, sekä (2.2) Velvollisuus / Auktoriteettidis kurssi, jossa YK saa suojelijan / pelastajan subjektiposition. (3) Vastuun langettamisen diskurssissa naiset saavat
myös toisen, muutosvaikuttajan subjektiposition.
Tutkimuksessa havaittiin, että (1) Vastuun välttelyn / sivuuttamisen diskurssi ylläpitää passiivisesti pohjoisen ja ete län välistä epätasa-arvoista valtasuhdetta vältellen aihetta ilmastonmuutoksen syistä ja aiheuttajista, sekä siirtämällä
huomiota pois suurimmasta syyllisestä, kun taas (2) Vastuun ottamisen diskurssi uusintaa tehokkaasti etelän riippu vuutta pohjoisesta tyrkyttämällä kehitysinterventiota etelään. (3) Vastuun langettamisen diskurssi, taas, nimensä mu kaisesti, langettaa kieroutuneesti vastuun ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, sekä kehitystavoitteiden saavuttami sesta, suurimmalle kärsijälle, etelän naisille.
Tapa, jolla diskurssit uusintavat globaalin pohjoisen ja etelän epätasa-arvoista valtadynamiikkaa, on esimerkki siitä,
kuinka käsitteellisen kehityskoneiston (conceptual development apparatus) hyväntahtoisella kehitystyöllä, tiedon
tuotannon muodossa, voi olla piileviä, tahattomia ja haitallisia seurauksia, jotka uusintavat alistussuhteita ja tosiasi assa palvelevat vallassa olevien etua.
Based on Foucauldian theory on the relationship between knowledge and power, and Ferguson’s theorizations on the
development apparatus, and taking a critical approach to climate change, gender and development overall, the study
examines, by means of Critical Discourse Analysis, how the discourses produced by the United Nations, in the con text of climate change, gender equality and development intervention, reproduce the unequal North-South power
dynamic.
Three main discourses related to responsibility were found, namely (1) Avoiding / Ignoring Responsibility, (2) Tak ing Responsibility, and (3) Imposing Responsibility. (2) Taking Responsibility Discourse is comprised of two sub discourses: the (2.1) Alarmist / Necessity Discourse, with a subject position for women as victims, and the (2.2)
Obligation / Authority Discourse, with a subject position of protector / savior for the UN. Another subject position
for women as change agents is also included in the (3) Imposing Responsibility Discourse.
The study found that the (1) Avoiding / Ignoring Responsibility Discourse serves to passively sustain the unequal
North-South power dynamic by avoiding the issue of who and what causes climate change and by shifting attention
away from the biggest culprit, while the (2) Taking Responsibility Discourse effectively reinforces the South’s de pendency on the North by imposing development intervention on the South. Lastly, the (3) Imposing Responsibility
Discourse perversely imposes the responsibility of climate change adaptation, and achieving development goals, onto
the biggest sufferer, women in the South.
The way the discourses reproduce the unequal North-South power dynamic is an example of how benevolent devel opment action of the conceptual development apparatus, in the form of knowledge production, can have latent, un intended and adverse consequences of reproducing subordination and actually serving the interests of the powerful.
|
|---|