| Summary: | Teini-ikäisten tyttöjen fanikäyttäytymistä saatetaan kuvata mediassa tai keskustelussa usein hysteerisiksi, hulluiksi tai pakkomielteisiksi. Heidän musiikillisia kiinnostuksenkohteitaan ei myöskään usein pidetä relevantteina tai vakavasti otettavina. ”Fangirl” on käsite, jota käytetään usein halventamaan nuoria feminiinisiä faneja. Tutkielmani tarkastelee, millaista alentavaa diskurssia, eli halventavaa puhetta tyttöjen musiikkimakuun ja fanikulttuuriin kohdistuu. Lisäksi tarkastelen, millaisia positiivisia merkityksiä musiikin kuuntelu ja fanius voivat tarjota tytöille.
Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, eli hyödyntäen aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Tyttöjen musiikkimakua ja fanikulttuuria on tutkittu pitkälti länsimaisen populaarimusiikin näkökulmasta sukupuolentutkimuksellisin ottein. Musiikin psykologisia vaikutuksia nuoruudessa taas on tutkittu laajasti identiteetin, kehityksen, tunteiden ja ihmissuhteiden kautta.
Tutkielman tuloksena ilmenee, kuinka feminiinisenä nähtyjä musiikkitottumuksia pidetään yhteiskunnallisesti alhaisessa asemassa. Alentavaa diskurssia tuottavat kaikenikäiset ihmiset sukupuolesta riippumatta ja se kohdistuu usein tyttöjen seksuaalisuuteen, tunteikkuuteen ja heidän kiinnostuksenkohteidensa arvoon. Fanikulttuuri ja musiikin kuuntelu on kuitenkin nuorille naisille merkityksellistä niin psykologisesta kuin yhteisöllisestäkin näkökulmasta.
|
|---|