| Summary: | Tässä tutkimuksessa paneudutaan avoimen yliopiston kasvatustieteen ja
aikuiskasvatuksen perusopintojen, kasvatustieteen aineopintojen sekä kasvatustieteen
pedagogisten perusopintojen verkko-opiskelijoiden kokemuksiin verkko-opiskelusta ja
sen mielekkyydestä. Mukana tutkimuksessani oli myös ns. kasvatustieteen
perusopintojen verkkotutorryhmä, joka opiskeli yhdessä verkossa lähes koko
lukuvuoden.
Aineistonani tässä tutkimuksessa hyödynnän edellä mainittuihin Jyväskylän
avoimen yliopiston opintojen verkko-opetukseen lukuvuonna 2001-2002 osallistuneiden
opiskelijoiden kokemuksia, joita olen selvittänyt verkko-kyselylomakkeen avulla.
Verkko-opetusta koskevia kehitysstrategioita ja opetussuunnitelmia julkaistaan yhä
kiihtyvämmällä tahdilla ja viime vuosien aikana myös suomalainen verkko-opetuksen
tutkimus on vakiinnuttanut joitakin tutkimuskäytäntöjään. Omana pyrkimyksenäni oli
tarkastella verkko-opetusta kuitenkin erityisesti opiskelijan näkökulmasta. Halusin
selvittää millaista on opiskella verkossa. Erityisesti minua kiinnosti, voiko verkossa
oppiminen olla myös mielekästä. Vertailin myös lähes koko lukuvuoden verkossa
opiskelleiden verkkotutorryhmäläisten kokemuksia lyhyemmillä ja yksittäisillä
verkkokursseilla opiskelleiden vastaaviin. Tutkimusaineistoni oli sekä kvalitatiivista
että kvantitatiivista ja tilastollisten testien ja laadullisten luokittelujen avulla verkossa
opiskelu näyttäytyi melko myönteisenä ja jännittävänä kokemuksena. Aineistosta nousi
yhtä aikaa hyvin esiin verkko-opetuksen yhteistoiminnallinen ja konstruktivistinen
ulottuvuus. Toisaalta edellisen eräänlaisena vastavoimana esille nousi myös
suorituskeskeinen ja mekaaninen oppimisen ulottuvuus. Kiinnostava havainto oli myös
se, että pitkäaikaisesti verkossa opiskelleet kokivat myös eräänlaista verkkoväsymystä,
jonka kautta he kokivat verkko-opiskelun melko raskaana ja ei–mielekkäänä. Myös
opettajan suuri vastuu verkko-opetuksessa tuli voimakkaasti näkyviin.
|
|---|