| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan keinoja, joita yläkoulun musiikkikasvatuksella on nuorten yleistyvien mielenterveyden haasteiden tukemisessa. Nuorten kokemat tunteet, niiden säätely sekä ahdistus ja stressi ovat tärkeimpinä tarkasteltavina kohteina. Mielenterveys määritellään sisäiseksi voimavaraksi, jonka kehittymiseen vaikuttavat moninaiset tekijät, kuten elämäntilanteen kuormittavuus. Nykypäivän nuoriin kohdistuu liikaa odotuksia sekä paineita, mikä on lisännyt mielenterveyden haasteiden yleisyyttä ja varsinkin ahdistuneisuus on nostanut päätään. Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli löytää tapoja juuri lievän ahdistuksen sekä stressin helpottamiseen yläasteikäisillä nuorilla. Näitä haasteita tarkastellaan musiikkikasvatuksessa niin yksin kuin myös yhdessä tapahtuvan mielenterveyden edistämisen kautta.
Tutkielman alussa käsitellään yleisesti nuorten mielenterveyttä, tunteita, niiden säätelyä, ahdistuneisuutta sekä stressiä. Tämän jälkeen siirrytään vuosiluokkien 7–9 opetussuunnitelmaan ja tarkastellaan erityisesti musiikin opetusta sekä sen roolia nuorten hyvinvoinnin sekä tunteiden näkökulmasta. Lopuksi perehdytään muutamaan koulumusiikin työskentelytapaan, jotka ovat musiikin kuuntelu sekä yhteismusisointi. Musiikin kuuntelua käsitellessä korostetaan tutkimusten avulla nuorten omia kokemuksia. Yhteismusisointi koulussa on keskeinen osa musiikkikasvatusta ja se tarjoaa mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitoja. Yhteismusisointi voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tarjota onnistumisen kokemuksia, mikä taas voi edistää mielenterveyttä. Yläasteen musiikkikasvatuksessa tulisi huomioida näiden työtapojen positiiviset vaikutukset oppilaiden mielenterveyteen. Tutkielma osoitti, että tunne- sekä sosiaalisia taitoja musiikkikasvatuksen avulla nuorille opettamalla voidaan edistää mielenterveyttä. Myös opettajan tuki, positiiviset kokemukset musiikin tunneilla sekä yhteenkuuluvuuden tunne olivat merkittäviä tekijöitä.
|
|---|