| Summary: | Tämä kandidaatintutkielma toteutuu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on tarkastella ja tutkia autismikirjon lapsen vanhemman resilienssin eli selviytymiskykyisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman lähtökohtana on tarve lisätä ymmärrystä vanhemmuudesta autismikirjon lapsen vanhempana ja tuottaa tietoa siitä, mitkä tekijät edistävät autismikirjon lapsen vanhemman selviytymiskykyä ja samalla hyvinvointia arjessa. Resilienssi on moninainen ilmiö, jonka voi tiivistäen kuvata olevan ihmisen kykyä sopeutua ja selviytyä vastoinkäymisistä, joustaa ja löytää uusia toimintatapoja tilanteissa, jotka vaativat uudelleen ajattelua ja muutoskykyä. Vanhemman selviytymiskykyisyyden tukemisen voi nähdä perustuvan vahvasti sosiaalityön ammattieettisiin periaatteisiin ja tavoitteeseen tukea yksilön selviytymistä hänen omassa elinympäristössään. Vanhemman selviytymiskyky kytkeytyy myös lapsen hyvinvointiin ja lasta suojaaviin tekijöihin.
Tutkielman aihe on monella tavoin ajankohtainen. Autismikirjon diagnoosin omaa-vien henkilöiden ja lasten määrä on väestöstä viime vuosikymmenten aikana hiljalleen, mutta tasaisesti kasvanut, ja sen myötä myös erilaisten terveys- ja sosiaalipalveluiden tarve lisääntynyt. Kansallinen autismikirjon käypähoitosuositus on julkaistu ensi kertaa kuluvan vuoden 2023 alussa. Käypähoitosuositus on suunnattu terveydenhuollon am-mattilaisten työn tueksi, mutta ohjaa myös laajemmin sote- palveluiden käyttöön lasten kuntoutusta ja tukipalveluita suunniteltaessa.
Tutkielman aineisto muodostuu kahdeksasta kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Tutkimustulosten mukaan autismikirjon lasten vanhemmat kokevat keskimääräistä enemmän stressiä ja lapsen hoitamiseen liittyvää henkistä kuormitusta. Vanhemman resilienssin rakentumista merkittävästi edistävänä tekijänä nousee esiin sosiaalinen tuki sen eri muodoissa.
|
|---|