| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan suomalaisten nuorten rikosmyönteisyyttä. Huoli nuorten rikosmyönteisyydestä on ollut mediassa esillä erityisesti parin viime vuoden aikana jengirikollisuuteen liittyen. Tutkin kvantitatiivisten yhteyksiä havainnoivan ja kuvailevan tason metodein, kuinka rikosmyönteisiä suomalaiset nuoret ovat ja mitkä taustatekijät vaikuttavat
rikosmyönteisyyteen. Tämän kvantitatiivisen tutkimuksen avulla on mahdollista saada tietoa rikosmyönteisyyden yleisyydestä suomalaisten nuorten keskuudessa ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Pohjustan tutkimuksen rikosmyönteisten asenteiden oppimiseen kriminologisen oppimisteorian kautta ja nuorisorikollisuuteen ilmiönä.
Tutkimuskysymysten selvittämiseksi analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia ja khii-toiseen riippumattomuustestiä. Aineistona käytettiin vuoden 2020 Nuorisorikollisuuskyselyä, jossa olleista nuorten suhtautumista nuorten tekemiin rikoksiin mittaavista kysymyksistä rakennettiin selitettäväksi muuttujaksi
rikosmyönteisyys. Selittäviksi muuttujiksi valittiin sukupuoli, maahanmuuttotausta, taloudellinen tilanne ja samaistuminen suomalaisiin.
Tutkimustulosten mukaan sukupuolella ja suomalaisiin samaistumisella havaittiin olevan vaikutusta nuorten rikosmyönteisyyteen, kun taas taloudellisella tilanteella ja maahanmuuttotaustalla ei havaittu vaikutusta rikosmyönteisyyteen. Tulosten mukaan pojat ovat rikosmyönteisempiä kuin tytöt ja suomalaisiin vain vähän tai ei lainkaan samaistuvat ovat rikosmyönteisempiä kuin suomalaisiin paljon samaistuvat. Tutkimustulokset ovat osittain linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, mutta taloudellisen tilanteen ja maahanmuuttotaustan vaikuttamattomuus rikosmyönteisyyteen oli osittain yllättävää. Muuttujien yleistettävyyteen liittyvistä rajoitteista huolimatta tulokset antavat mielenkiintoista tietoa suomalaisten nuorten asenteista nuorten tekemiä rikoksia kohtaan.
|
|---|