| Summary: | Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ihmisen ja tietokoneen yhtäläisyyttä ja eroa jäsentävää argumentaatiota, sekä erityisesti informaation roolia tässä argumentaatiossa. Tarkastelu perustuu Hubert. L. Dreyfusin esittämään kriittiseen jäsennykseen siitä, mitä viime kädessä ontologisia ja epistemologisia oletuksia on tehtävä, mikäli oletetaan ihmisen kaltaisen tekoälyn olevan mahdollinen. Pidän Dreyfusin näkemystä varteenotettavana ja otan sen lähtökohdakseni, mutta täydennän sitä keskittyen erityisesti informaation käsitteeseen. Tutkimuskysymykseni on, millä tavalla käsitys informaation luonteesta vaikuttaa käsitykseen ihmisen ja tietokoneen välisestä samankaltaisuudesta.
Muotoilen argumentin rungon, jossa on ensin käsitettävä ihmiset ja koneet samankaltaisiksi ja tämän jälkeen määriteltävä niin informaatio kuin ihminenkin siten, että keinotekoinen representaatio tekoälyn avulla on mahdollista. Johtopäätöksenäni esitän seuraavan ajatusrakennelman: Ensiksi on oletettava informaation luonne materiasta irrallisena todellisuuden tasona, mikä mahdollistaa analogian tekemisen kaikkien olioiden välille. Tämän jälkeen on oletettava, että sekä ihmiset ja tietokoneet prosessoivat informaatiota formaalien sääntöjen mukaisesti diskreettinä datana, joka sellaisenaan representoi todellisuutta. Tämä vastaa sitä, mitä Dreyfus esitti tekoälyn taustalla oleviksi epistemologisiksi ja ontologisiksi olettamiksi. Jotta voidaan vielä ajatella ihmisen kaltaisen tekoälyn olevan mahdollinen, on lisäksi oletettava äly universaaliksi ja kontekstista irralliseksi tarkkarajaiseksi kokonaisuudeksi.
Keskeistä tässä kokonaisuudessa on sen kriittinen potentiaali. Dreyfus on osoittanut, miksi mainitut ihmistä koskevat oletukset eivät pidä paikkaansa. Osoitan lisäksi, kuinka mainitut oletukset informaation luonteesta sekä älykkyydestä voivat olla ongelmallisia. Väitän siten, ettei ihmistä ja tietokonetta voi mielekkäällä tavalla rinnastaa eikä ihmisen kaltaista tekoälyä rakentaa.
|
|---|