| Yhteenveto: | Seksityö liitetään voimakkaasti huono-osaisuuteen ja uhrin asemaan. Tässä tutkielmassa on tutkittu, onko seksityön puheeksiotossa seksityötä syytä pitää sosiaalityön asiakkaiden huono-osaisuutta lisäävänä selviytymiskeinona. Sosiaalityön asiakkailla on jo valmiiksi usein huono-osaisuuteen liittyviä haasteita elämässään, joten tutkimuksessa tarkastellaan, tuleeko seksityö nähdä näitä haasteita lisäävänä, vai kenties helpottavana tekijänä.
Vuorovaikutusta ja puheeksiottoa tarkastellaan Erving Goffmanin sitgmateorian (1963) kautta. Teoria tarkastelee stigmatisoidun henkilön ja stigmaa kantamattiomien välistä vuorovaikutusta ja kuinka stigma sulkee leimattuja yksilöitä ulkopuolelle.
Tutkielma on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu kahdeksasta seksityöhön liittyvästä tieteellisistä julkaisuista, jotka on kirjoitettu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Tutkimuskysymyksiä on kaksi: stigman kaksijakoisuus täysi-ikäisten sosiaalityön asiakkaiden harjoittamassa seksityössä sekä miten täysi-ikäisten sosiaalityön asiakkaiden kanssa tulisi ottaa seksityö puheeksi lisäämättä ilmiön stigmaa.
Seksityön stigma on kaksijakoinen: Se säälii, mutta myös halveksuu seksityöntekijöitä. Motiivien seksityön harjoittamiseen vaihtelevat välttämättömien menojen kattamisesta oman seksuaalisen nautinnon toteuttamiseen saakka. Tutkimustuloksena on, että seksin myymien voi olla yksilölle hyvä ja toimiva ratkaisu, eikä ole perusteltua olettaa sen olevan toimintatapa, josta sosiaalityön asiakkaan tulisi päästä aina eroon. Yksilön oma kokemus ratkaisee, tuleeko seksityö yhdistää huono-osaisuuteen vai ei.
|
|---|