| Yhteenveto: | Kävely on oleellisesti ihmisen kokonaistoimintakykyyn vaikuttava tekijä ja se linkittää
kansainvälisen toimintakyvyn luokituksen (ICF) osa-alueita toisiinsa. Kävely on
mukautuvainen ja herkkä erilaisille muutoksille. Yksi muutoksia aiheuttava tekijä on aikuisiän
selän ryhtihäiriö (engl. adult spinal deformity). Selän ryhtihäiriöt kuuluvat selkärangan
asentoon ja toimintaan liittyviin ongelmiin, jotka ovat lisääntyneet länsimaissa valtavasti viime
vuosikymmeninä. Selän ryhtihäiriö on kattotermi, joka kuvaa lanne- sekä rintarangan alueella
sijaitsevia rangan asentoon vaikuttavia heterogeenisiä rakenteellisia muutoksia. Ryhtihäiriöt
ovat aikaisemman tutkimuksen mukaan yhteydessä muun muassa heikentyneeseen
elämänlaatuun. Terveydenhuollon kliinisten tutkimusten osana suositellaan käytettäväksi
subjektiivisten menetelmien lisäksi toimintakykyä objektiivisesti mittaavia menetelmiä, kuten
kävelyanalyysiä. Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää aikuisiän selän
ryhtihäiriön yhteyttä kävelyn askelmuuttujiin.
Tämän pro-gradu -tutkielman aineisto kerättiin Keski-Suomen hyvinvointialueen, Sairaala
Novan aikuisiän selän ryhtihäiriö -seurantatutkimuksen yhteydessä. Osallistujista kerättiin
taustatiedot, kuten ikä, sukupuoli, paino, pituus ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus,
kyselylomakkeilla. Selkärangan asentoa kuvaavat muuttujat mitattiin röntgenlaitteella ja
spatiotemporaaliset kävelymuuttujat OptoGait -kävelyanalyysilaitteistolla. Osallistujista
muodostettiin röntgenkuviin pohjautuvan SRS-Schwab-luokittelun perusteella vakavan ja
lievän ryhtihäiriön potilaiden alaryhmät. Selkärangan ryhtihäiriöiden ja askelmuuttujien
välisten yhteyksien analyyseissä hyödynnettiin lineaarista regressiomallia. Monitestauksen
vuoksi lineaarisen regression p-arvoille tehtiin Benjamini-Yekutieli korjaus.
Tutkimusaineistossa oli mukana 185 aikuista, joilla oli jonkinasteinen ryhtihäiriö. Osallistujista
60 % oli naisia ja 40 % miehiä. Osallistujien iän keskiarvo oli 61,7 vuotta, painoindeksin 27,7
kg/m2 ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden 25,9 MET tuntia viikossa. Lievän ryhtihäiriön
alaryhmään kuului 123 ja vakavan ryhtihäiriön alaryhmään 62 henkilöä. Lineaarisista
regressiomallia hyödyntävissä analyyseissä tilastollisesti merkitsevinä yhteyksinä säilyivät
lievän ryhtihäiriön alaryhmän sagittaalisen vertikaalisen akselin (SVA) ja kävelyn
ponnistusvaiheen välinen yhteys (β = -0,268, p = 0,004). Vakavan ryhtihäiriön alaryhmässä
tilastollisesti merkitsevät yhteydet havaittiin lanneluu-ristiluukulman ja lannelordoosin
epäsuhdan (PI-LL) ja kävelyn kuormitusvaste vaiheen (β = -0,403, p = 0,002) sekä sagittaalisen
vertikaalisen akselin (SVA) ja kävelyn keskituki vaiheen (β = 0,345, p = 0,012) välillä. Ilman
alaryhmäjakoa ja koko ryhmällä tehdyissä regressioanalyyseissä ei havaittu tilastollisesti
merkitseviä yhteyksiä ryhtihäiriöiden ja kävelyn askelmuuttujien välillä. Tutkimustuloksissa
korostuvat ryhtihäiriöilmiön heterogeenisyys sekä kävelyn kompensatoristen mekanismien
tehokkuus. Tässä pro-gradu -tutkielmassa ryhtihäiriön vakavuus, sukupuoli, ikä ja painoindeksi
olivat eniten kävelyn askelmuuttujiin yhteydessä olevia tekijöitä.
|
|---|