| Summary: | Oscar Wildeä ja Radclyffe Hallia pidetään englantilaisen seksuaalivähemmistöjen historian merkkihenkilöinä. Wilden homoseksuaalisia tekoja koskeneet oikeudenkäynnit ja tuomio jättivät merkittävän jäljen englantilaiseen kulttuuriin, kun taas Hallin ”seksuaalista inversiota” käsitellyt kielletty romaani Yksinäisyyden kaivo muistettiin pitkään lesbokirjallisuuden keskeisimpänä työnä.
Pro gradu -tutkielmassani tutkin sekä Wilden ainoan romaanin Dorian Grayn muotokuvan (1890)
että Yksinäisyyden kaivon (1928) vastaanottoa näiden julkaisuhetkinä, keskittyen kriitikoiden reaktioiden takana piileviin sosiaalisiin normeihin ja kulttuurisiin arvoihin sekä näiden vertailuun.
Dorian Grayn muotokuvan keskeisiä teemoja olivat hedonismi, kauneus ja synti. Kriitikot arvostelivat Wildeä ja tämän ”epämiehekkäitä” hahmoja keskiluokkaisista normeista poikkeamisesta.
Hahmojen väliset lämpimät suhteet saivat kriitikot suhtautumaan romaaniin epäileväisesti, kutsuen sitä moraalittomaksi. Yksinäisyyden kaivo kertoi nuoren homoseksuaalin naisen elämäntarinan, jonka kertomista kriitikot pitivät rohkeana ja kiittelivät romaanin vilpittömyyttä. Romaani
kuitenkin kiellettiin oikeuden päätöksellä vedoten ”luonnottomien suhteiden” esittämiseen myönteisessä valossa, minkä pelättiin ”korruptoivan” lukijoita.
Ensimmäisen maailmansodan ja seksuaalisuuden tutkimuksen tuomat muutokset selittivät romaanien vastaanottojen välisiä eroavaisuuksia. Dorian Grayn muotokuvan vastaanotto oli negatiivinen, kun taas Yksinäisyyden kaivon kriitikot ennen sen kieltoa konservatiivisten julkisen moraalin
puolustajien käsissä suhtautuivat myönteisesti homoseksuaalisuuden teemaan. Suhtautuminen
homoseksuaalisuuteen muuttui romaanien välisenä aikana moninaisemmaksi tieteen, feminismin
ja poliittisen ajattelun kehityksen ansiosta.
|
|---|