| Yhteenveto: | Tutkimuksen päätavoitteena on analysoida, miten ydinvoiman ja maakaasun integroiminen EU-taksonomiaan heijasteli jäsenvaltioiden, erityisesti Saksan ja Ranskan, preferenssejä, sekä selvittää Euroopan komission rooli tässä
prosessissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös EU-taksonomian ja EU:n energiapolitiikan välistä suhdetta, jonka
komissio on kieltänyt.
Gradun aineiston muodostavat pääasiassa EU:n lainsäädäntötekstit, erityisesti Taksonomia-säädös (2020/852) ja -
ehdotukset, komission delegoitu asetus (Complementary Climate Delegated Act) (2022/1214), sekä muut relevantit
EU-asiakirjat ja jäsenvaltioiden kannanotot.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Andrew Moravcsikin liberaaliin intergovernmentalismiin, joka selittää EU:n päätöksentekoa jäsenvaltioiden preferenssien ja neuvotteluiden kautta. Teorian mukaan taloudellisten suurvaltojen vaikutusvalta EU-päätöksenteossa tulisi olla korostettua taloutta koskevissa asioissa. Tämän vuoksi tutkimuksessa painotetaan Saksaa ja Ranskaa. Käytän Mark A. Pollackin kuvausta komission itsenäisestä toimijuudesta
ja sitä edistävistä tekijöistä. Lisäksi käytän venue shopping -käsitettä kuvailemaan komission toimijuutta. Gradun
tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen ja pohjautuu asiakirja-analyysiin.
Tulosten perusteella maakaasun ja ydinvoiman sisällyttäminen EU-taksonomiassa oli vahvin preferenssi jäsenvaltioiden keskuudessa, sekä myös komissio edisti näiden aktiviteettien sisällyttämistä proaktiivisesti. Komission kriteerit
ydinvoimalle ja maakaasulle eivät kuitenkaan heijastaneet Saksan, Ranskan, tai muiden jäsenvaltioiden preferenssejä, mikä indikoi komission itsenäistä toimijuutta. Tähän vaikuttivat jäsenvaltioiden poikkeavat preferenssit, päätöksentekomenettely, sekä komission strateginen toimijuus. Tulosten valossa ydinvoiman ja maakaasun sisällyttäminen EU-taksonomiaan tietyillä ehdoilla tukee EU:n energiapolitiikan tavoitteita.
|
|---|