| Summary: | 1900-luku oli muutosten aikaa Suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuosisadan alussa luotiin pohjaa nykyiselle, maailmallakin tunnetulle ja mainetta saaneelle, suomalaiselle koulujärjestelmälle ottamalla käyttöön oppivelvollisuus. Sodat toivat mukanaan muutoksia, jotka johtivat hyvinvointivaltion syntyyn. Näillä toimilla oli myös vaikutusta marginaaliryhmien opetuksen kehittymiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan poikkeavien oppijoiden erityisopetuksen
kehityksen vaiheita vuosina 1907–1958 komiteanmietintöjen kautta. Suunnitelmien lisäksi huomio suuntautuu komiteoissa toimineiden ammattilaisten kielenkäyttöön ja käsitteisiin, joilla he kuvasivat, erottelivat erilaisia oppijoita.
Aihetta tarkastellaan käsitehistoriallisen linssin läpi, hyödyttäen lähilukua. Tutkimus tuo esiin, miten ammattilaiset
käyttivät käsitteitä virallisessa kontekstissa. Komiteanmietintöjen ollessa sidoksissa koulutuksen kehitykseen auttaa
käsitteiden käyttö ja niiden ympärillä oleva keskustelu yhteiskunnan suhtatumista erilaisuuteen ja muutosta siinä.
Tämän avulla aineistosta erottuu kaksi suurempaa kokonaisuutta, johon komiteoissa käytetyt käsitteet voidaan jakaa.
Ne ovat kehitykselliset ja oppiainekohtaiset vaikeudet. Kehitykselliset vaikeudet sisältävät älykkyyteen pohjaavat
vaikeudet ja oppiainekohtaiset vaikeudet pitävät sisällään tarkkarajaisempia eri osa-alueilla kuten lukemisessa esiintyviä häiriötä, joilla ei ole selvää yhteyttä älykyyteen. Käsitteiden muutos on tiiviissä yhteydessä koulun ja sen myötä
erityisopetuksen muutokseen. Uusia käsitteitä ilmaantuu samalla kun erityisopetus jakaantuu ottamaan yhä tarkkarajaisempia häiriöitä huomioon. Toisaalta älykkyyteen pohjaavat vaikeudet ja niiden käsitteet ovat mukana koko tutkimusjakson osan kadotessa pois käytöstä, toisten ilmaantuessa tilalle. Käsitteissä on havaittavissa myös pysyvyyttä,
kun esimerkiksi käsite heikkolahjainen on mukana aineiston alusta loppuun asti.
|
|---|