| Yhteenveto: | Tässä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta mukailevassa kandidaatintutkielmassa tarkastellaan pakkomuuttajien kokemuksia viranomaisten kohtaamisesta. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten tutkimuksissa kuvataan pakkomuuttajien kokemuksia viranomaisten kohtaamisesta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Axel Honnethin (1995) jaotteluun perustuva ja Petteri Niemen (2020) sosiaalityön kontekstiin sovittama tunnustussuhdeteoria. Tunnustussuhdeteorian mukaan tunnustuksen saaminen on ihmisen inhimillinen tarve. Aikaisemmassa tutkimuksessa tarkasteluja pakkomuuttajien ja viranomaisten välisistä kohtaamisista on tehty melko vähän. Aineistona tässä tutkielmassa on hyödynnetty tieteellisiä, Suomessa tehtyjä tai Suomen kontekstia tarkastelevia tutkimuksia, jotka käsittelevät pakkomuuttajien kokemuksia viranomaisten kohtaamisesta.
Pakkomuuttajat ovat henkilöitä, jotka ovat joutuneet jonkin painavan syyn, kuten ympäristökatastrofien tai konfliktien takia muuttamaan pois kotoaan. Tutkielmassa pakkomuuttajien kokemukset viranomaisten kohtaamisista kuvautuvat neljään pääkategorian kautta. Nämä pääkategoriat ovat sujuvat kokemukset ja luottamus, toimimattomat kokemukset ja epäluottamus, kokemukset, joissa on kohtaamisesta riippumattoman tekijän vaikutus sekä pakkomuuttajien kokemukset viranomaisten kertomina. Jokaisessa kategoriassa kuvautuvat pakkomuuttajien kokemusten erilaiset ulottuvuudet. Tulosluvun lopussa tarkastellaan yleisesti pakkomuuttajien kokemuksia suhteessa tunnustussuhdeteoriaan.
Tulosten mukaan pakkomuuttajien kokemukset viranomaisten kohtaamisesta kuvautuvat tutkimuksissa monipuolisilla, mutta yhteneväisillä tavoilla. Luottamuksen ja epäluottamuksen sekä kohtaamisesta riippumattomien tekijöiden vaikutuksen nähtiin aineistossa esiintyvän kokemusten määrittäjinä. Viranomaiset sanoittivat kokemuksia jokseenkin samalla tavalla kuin pakkomuuttajat itse. Tunnustussuhdeteoria osoitti kohtaamisten laadun merkityksellisyyden pakkomuuttajien näkökulmasta.
|
|---|