| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kehitysvammaisten henkilöiden tuetun päätöksenteon ja itsemääräämisen suhteen jäsentymistä Axel Honnethin muotoileman tunnustussuhdeteorian viitekehyksessä. Honnethin tunnustussuhdeteorian lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kehitysvammaisuuden lääketieteellistä määritelmää, heidän itsemääräämistään sekä tuettua päätöksentekoa. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena tarkastellen kahdeksaa aiemmin tehtyä tutkimusta kehitysvammaisten tuetusta päätöksenteosta ja itsemääräämisestä. Tutkielmassa tarkastellaan tuetun päätöksenteon prosessia ja erilaisia tuetun päätöksenteon tyyppejä sekä lisäksi kehitysvammaisten tuetun päätöksenteon ilmenemistä itsemääräämistä estävänä ja heikentävänä tekijänä aiemmissa tutkimuksissa.
Tutkielmani tulosten mukaan kehitysvammaisten tuetun päätöksenteon ja itsemääräämisen suhde jäsentyy monenlaisilla tavoilla aiemmissa tutkimuksissa. Keskeisimmät tuloksissa ilmenneet kehitysvammaisten tuettuun päätöksentekoon itsemääräämisen kontekstissa vaikuttaneet tekijät olivat kehitysvammaisten henkilöiden lähellä työskentelevät ja läheiset ihmiset sekä kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän kanssaan työskentelevien henkilöiden tiedon puute esimerkiksi tuetusta päätöksenteosta. Tuettuun päätöksentekoon vaikuttaa myös jokaisen tuetun päätöksentekoprosessin kohdalla tilanteeseen osallistuneiden henkilöiden yksilölliset tekijät. Honnethin muotoileman tunnustussuhdeteorian mukainen kunnioitus tunnustuksen muotona korostui keskeisimmäksi tunnustuksen muodoksi kehitysvammaisten kanssa vuorovaikutuksessa oltaessa.
Tuloksissa ilmeni, että muiden henkilöiden tukeminen päätöksentekotilanteissa voi olla monimutkaista ja haastavaa. Aiemmissa tutkimuksissa pääsääntöisesti pyrittiin lisäämään tietoisuutta kehitysvammaisten itsemääräämisen edistämisestä esimerkiksi tuetun päätöksenteon avulla, mutta myös toisenlaisia näkemyksiä tuotiin ilmi.
|
|---|