| Yhteenveto: | Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin, miten lasten kaltoinkohtelun varhaisempaa tunnistamista pystyttäisiin edistämään moniammatillisen yhteistyön keinoin, sekä millaisten tekijöiden on kirjallisuuden mukaan havaittu estävän sujuvan moniammatillisen yhteistyön rakentumista. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen niin yhteiskunnallisella tasolla, kuin sosiaalityön tutkimuksenkin näkökulmasta, sillä lasten kaltoinkohtelua esiintyy suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen tunnistamista, sekä siihen puuttumista pidetään haasteellisena.
Keskeisimpinä tuloksina tutkielmassa voidaan pitää koulutuksen ja tiedon lisäämisen merkitystä niin lastensuojelun työntekijöille, kuin eri yhteistyössä oleville ammattilaisillekin, jotka toimivat työssään lasten ja heidän perheiden kanssa. Moniammatillisessa työskentelyssä voidaan pitää merkityksellisenä ammattilaisten yhteisesti jaetun näkemyksen muodostumista lasten kaltoinkohtelusta, että sen varhaisempi tunnistaminen tulevaisuudessa olisi mahdollista. Toiminnan keskeisenä tekijänä voidaan pitää selkeiden toimintamallien kehittämistä, tietoisuuden lisäämistä kaltoinkohtelusta, sekä sitä, mitä toimia eri ammattilaisilta odotetaan kaltoinkohtelutilanteisessa tai sitä epäiltäessä. Johtopäätelmänä voidaan todeta, että lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen, siihen puuttuminen ja siitä ilmoittaminen lastensuojeluviranomaiselle on jokaisen ammattilaisen, työntekijän ja viranomaisen vastuulla. Luottamuksen rakentuminen ammattilaisten välillä voi osaltaan lisätä moniammatillisen yhteistyön sujuvuutta, sekä antaa yksittäiselle työntekijälle tunteen tuen ja konsultaation saamisesta matalla kynnyksellä. Eri ammattialojen merkitys osana moniammatillista yhteistyötä lasten kaltoinkohtelutilanteissa on tärkeää, että tietoisuuden ja osaamisen on mahdollista vahvistua yli ammattirajojen, jolloin ne voivat lisätä lasten hyvinvointia, sekä oikeutta turvalliseen elämään.
|
|---|