| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia työssä oppimisesta ja ammatillisesta kehittymisestä omassa
työssään. Varhaiskasvatusala on henkilöstökriisin keskellä, ja jatkuvat vaatimukset osaamisen kehittämiselle riittämättömien resurssien avulla ovat uuvuttaneet
työntekijät.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin
seitsemältä varhaiskasvatuksen työntekijältä puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusta lähestyttiin fenomenologista tieteenfilosofiaa mukaillen, yksilön kokemusta sellaisenaan korostaen.
Tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen työntekijöiden suhtautuminen
työssä oppimiseen vaihtelee suuresti. Alalla on havaittu vastakkainasettelua oppimismyönteisten ja oppimishaluttomien välillä. Esihenkilön tuen määrä on koettu riittämättömäksi, ja resurssit oppimiselle ja kehittymiselle vaihtelevaksi.
Varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat voimakasta kuormitusta esimerkiksi toimimattomien työyhteisöjen ja haastavasti oireilevien lasten vuoksi.
Tutkittavien kuvaamien kokemusten kokonaisuus piti sisällään innostusta
ja motivaatiota oman työn tekemiseen, mutta myös arjen haasteita ja uhkatilanteita sekä riittämättömiä resursseja ja tukea omalle työlle. Näitä tärkeitä kokemuksia tulisi ottaa huomioon alan kehitystyössä ja henkilöstökriisin ratkaisemisen prosessissa.
|
|---|