| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää minkälaisia ongelmia lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluseuraharrastuksissa esiintyy, ja miten seurojen joukkueissa koettua psykologista turvallisuutta voidaan edistää. Työssä keskitytään erityisesti jalkapalloon. Aihe asemoidaan lajin kontekstiin esittelemällä lyhyesti kansallisen lajiliiton (Suomen Palloliitto) ja Euroopan jalkapalloliiton (UEFA) tämänhetkisiä vastuullisuusohjelmia ja niissä määriteltyjä toimia, jotka keskittyvät lasten ja nuorten turvallisuuden edistämiseen jalkapallossa.
Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Työn keskeiset käsitteet ovat sosiaalinen vastuullisuus ja psykologinen turvallisuus. Sosiaalinen vastuullisuus urheilussa tarkoittaa esimerkiksi pelaajien ja työntekijöiden turvallisuuden varmistamista, ja taistelua yhteiskunnan epäkohtia vastaan. Psykologinen turvallisuus tarkoittaa ryhmän jaettua tunnetta siitä, että ryhmässä on turvallista nostaa esiin epäkohtia, ilmaista mielipiteitä ja pyytää palautetta. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä pelaajat kokevat itsensä arvostetuksi, tuetuiksi ja hyväksytyiksi.
Lapset ja nuoret kokevat liikunnan ja urheilun seuratoiminnassa kiusaamista, häirintää ja väkivallan eri muotoja. Urheiluorganisaatioiden tulisi tehdä aloitteita näiden ongelmien torjumiseksi. Jalkapallon lajiliitot ohjaavat jalkapallon sidosryhmiä, eli esimerkiksi seuroja ja joukkueita, lasten ja nuorten turvallisuuden edistämiseen harrastusympäristöissä. Valmentajien ja joukkueiden muiden toimijoiden kouluttaminen epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisyyn on keskeistä turvallisten harrastusympäristöjen luomisessa. Joukkueissa psykologista turvallisuutta voidaan edistää kiinnittämällä huomiota valmentajan johtamistyyliin, joukkueen yhteisiin pelisääntöihin ja jaettuun identiteettiin, sekä konfliktien tehokkaaseen käsittelyyn.
|
|---|