| Summary: | Tarkastelin tutkielmassani nuorten ja nuorten aikuisten asennoitumista palkansaajien järjestäytymiseen ja heidän suhtautumistaan sopimusyhteiskunnan tarpeellisuuteen. Ammatillisen järjestäytymisasteen lasku on herättänyt kysymyksiä palkansaajien dekollektivisoitumiseen liitettävistä tekijöistä, joita jäsennän yksilöä vastuullistavan uusliberalistiseen ideologian, Ulrich Beckin riskiyhteiskunta-ajattelun ja Anthony Giddensin esiin tuoman traditioiden uudelleen järjestäytymisen avulla. Tutkimusaineistonani käytin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) arvo- ja asennekyselytutkimusaineistosta, joka on kerätty syksyllä 2019. Aineiston ajankohtaiset teemat, kuten työmarkkinat, työelämä ja työehdoista sopiminen mahdollistivat asenteiden tarkastelun määrällisen tutkimuksen keinoin hyödyntäen adaptiivista lähestymistapaa teoreettisen viitekehyksen ja aineiston analyysin välillä. Tutkimukseni on luonteeltaan sekä kuvailevaa että selittävää. Median luomasta kuvasta, nuorten kriittisistä asenteista ammattiliittoja kohtaan ei löydetty merkkejä tässä tutkimuksessa, vaan tämän aineiston perusteella nuoret asennoituvat järjestäytymiseen pääosin myönteisemmin kuin muu väestö. Erotteluanalyysin ja eksploratiivisen aineiston analyysin kautta tehdyt havainnot toivat esiin paitsi eroja ammattiyhdistysliikkeeseen myönteisesti ja kielteisesti asennoituvien nuorten välillä, myös yhtäläisyyksiä ja erityispiirteitä ryhmien sisällä. Merkittävänä havaintona oli myönteisesti asennoituvien selkeät kannanotot työehtoihin liittyvissä kysymyksissä. Työehdoista sopimisen tasot ja keinot jakoivat mielipiteitä, mutta myös odotukset muilta yhteiskunnan jäseniltä kuten hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamien etuuksien vastikkeellisuuteen suhtautuminen erottelivat ryhmiä toisistaan. Yksilöllistyvän yhteiskunnan tuottama epävarmuus näkyy myös työelämän suhteissa, joissa aiemmin kollektiivisesti käsitellyt riskit yksilöityvät. Samanaikaisesti epävarmuus työelämän ympärille kehystetyissä ongelmissa toimii pohjana palkansaajien järjestäytymiselle. Vaikuttaakin siltä, ettei nuorten järjestäytymisen laskua voida selittää suoraan ammattiliittoihin asennoitumisen kautta vaan ilmiötä on tarkasteltava laajemmassa kehyksessä myös jatkossa.
|
|---|