| Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten haavoittuvuus ja vammaisuus näyttäytyvät suhteessa toisiinsa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen vammaisuuden ja haavoittuvuuden käsitteitä. Vammaisuus ja haavoittuvuus
ovat molemmat termejä, jotka voivat sisältää ajan myötä muodostuneita käsityksiä ja
suhtautumistapoja. Haavoittuvuus on myös ajankohtainen ja moniselitteinen termi.
Vammaisuuden tulkinnassa painottuu ihmisoikeusperustaisuus, joskin edelleen esiintyy
myös lääketieteellistämistä, jossa vammaisuus tulkitaan poikkeavuutena.
Tutkielman metodina on integratiivinen kirjallisuuskatsaus, joka sallii yhdistellä tietoa
teoreettisesta ja empiirisestä kirjallisuudesta. Tutkielman aineistona on kahdeksantoista
(18) vammaisuutta ja haavoittuvuutta käsittelevää, vertaisarvioitua tutkimusartikkelia,
jotka on analysoitu käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että ihmisoikeusperustainen malli tunnistetaan,
mutta vammaisuuden takia voi joutua kokemaan rakenteellista ja asenteellista syrjintää.
Vammaisuuden yhteydessä haavoittuvuus rakentuu moniselitteisesti yhdistyen yksilöön ja rakenteisiin. Haavoittuvuus yhdistyy myös medikalisaatioon ja mikäli samanaikaisesti vammaisuutta tulkitaan lääketieteellisen mallin perusteella, voi seurauksena olla
kaksoisstigma. Moniulotteinen tulkinta sen sijaan huomioi haavoittuvuuden universaalina ja tilannekohtaisena ja painottaa yhteiskunnan rakenteiden merkitystä haavoittuvuuden kohtaamisessa ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.
|
|---|