| Yhteenveto: | Kasvatuksen historiaan määrittyvässä tutkielmassa tarkastelen uusliberalistisen
talouspolitiikan asettumista suomalaiseen koulutuskeskusteluun ja
koulutuksen kenttää muokanneisiin poliittisiin ratkaisuihin 1990-luvun
lamavuosista nykypäivään. Kehityksen myötä kansan kaikkinaisesta
kilpailukyvystä on tullut kyseenalaistamaton osa poliittista retoriikka ja
tavoitteenasettelua.
Aineistona käytän tutkimuskirjallisuuden näkökulmiin peilaamiani
opetussuunnitelmatekstejä sekä muita aiheeseen liittyviä koulutuspoliittisia
julkilausumia. Menetelmänä hyödynnän historiantutkimukselle ominaista
lähdekriittistä tutkimusmetodia. Tutkielma on siten olemassa olevan tiedon
kriittistä arviointia.
Keskeinen väittämäni on, että uusliberalistisen kilpailuaatteen ja toisaalta 1990-
luvun alussa kansainvälisin sopimuksin koulutukseen omaksutun, tasa-arvoa
tähdentävän inkluusioaatteen välillä ilmenee ristiriita. Tämä koulutuksen ja
kasvatuksen arvoihin siivilöityvä paradoksi olisi myös yhteiskunnallisesti
tietoisen, kriittisen kasvattajan omaksuttava.
Poliittisia linjauksia yhteenkuuluvuuteen vaikuttavien perustavien sosiaalisten
ja taloudellisten resurssierojen lieventämiseen ei ole tehty, jolloin koulun
inkluusion henki määrittyy erityisesti muodolliseen tasa-arvoon. Didaktisesti
tuodaan esille yksilöllisiin mielenkiintoihin ja vahvuuksiin, ei niinkään
sivistyksellisiin ihanteisiin pohjaava käsitys opetuksesta. Kaikille yhteiseksi
tarkoitetussa koulussa kouluviihtyvyys on matalaa ja kiusaaminen, eli
poissulkeminen ja toiseksi tekeminen antiteesinä yhteisyydelle ja samuuden
kokemiselle on jatkuva ongelma.
Inkluusio vaatii laajan yhteisen näkemyksen yhteisön kehittämisestä ja
moraalisen toimijuuden vahvistamisesta. Kyky ja uskallus arvoarvostelmiin
sekä yhteiseen tavoitteenasetteluun ja eläminen oikeiksi punnittujen arvojen
mukaisesti lienee yhteisöjen ja yhteiskuntien globaali elinehto.
|
|---|