| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan S2-opettajien käsityksiä lukemisen ymmärtämisen strategioista ja niiden opettamisesta. Luetun ymmärtämisellä on merkittävä rooli kielenoppijan minäpystyvyyteen ja osallisuuteen ja lopulta integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. S2-opettajan tehtävä on antaa välineitä luetun ymmärtämiseen, ja lukustrategiat ovat tässä keskeisessä roolissa. Näitä toiminta- ja ajattelumalleja tulee hyödyntää ennen lukemista, lukemisen aikana ja lukemisen jälkeen. Lisäksi niiden opetus pitäisi sisällyttää jatkuvasti opetukseen, jotta ne muodostuisivat automaattisiksi oppijalle.
Tutkimukseen on haastateltu viittä S2-opettajaa, jotka opettavat tai ovat opettaneet B1–C1-tason opiskelijoita. Teoreettinen viitekehys rakentuu lukemisen ymmärtämisen strategioista muodostetun mallin ympärille. Strategiat toimivat myös teemahaastattelun teemoina. Aineistosta analysoidaan teorialähtöisellä sisällönanalyysillä S2-opettajien käsityksiä lukemisen ymmärtämisen strategioista ja kartoitetaan heidän hyödyntämiään strategioita. Lisäksi selvitetään, miten strategiat välittyvät opetukseen ja S2-oppijoille.
Tutkimuksen mukaan S2-opettajat ajattelevat lukustrategioiden olevan pääsääntöisesti hyödyllisiä apuvälineitä lukemisen ymmärtämiseen. Strategia-nimitystä käytetään, mutta yhtä lailla puhutaan tekniikoista ja työkaluista. Määritellyistä strategioista S2-opettajat hyödyntävät usein selventämistä ja johtopäätösten tekemistä. Sen sijaan S2-opettajat eivät hyödynnä lainkaan ennakointia, eikä tekstin tarkoituksenmukaisuutta arvioida lukemisen jälkeen. Selventämisen yhteydessä korostuvat S2-opettajien vaihtelevat suhtautumiset verkkosanakirjoihin ja kääntäjiin. Lisäksi he painottavat vuorovaikutuksen ja keskustelun merkitystä lukemisen ymmärtämisessä. Strategioiden välittäminen opetukseen ja oppijoille vaihtelee paljon. Osa S2-opettajista painottaa strategioiden merkitystä, osalla ne jäävät vähemmälle ajan puutteen ja opiskelijoiden korkean kielitaidon tason vuoksi.
Lukemisen ymmärtämisen strategioiden painottaminen aineenopettajan opinnoissa ja jatko-koulutuksessa lienee tarpeellista, sillä osa S2-opettajista joko ei tiedä niistä tai kokee ne liian abstrakteiksi asioiksi opettaa. Lisäksi niiden opettaminen saattaa jäädä irralliseksi muusta opetuksesta tai niiden merkitystä B–C-tasoilla ei tunnisteta. Toisaalta strategiat koetaan hyödyllisiksi apukeinoiksi, joten tietoisuuden lisääminen olisi paikallaan.
|
|---|