| Summary: | Tutkimus on kvalitatiivinen mediatekstejä hyödyntävä tutkimus, jonka tavoitteena on tarkastella
lastensuojelun representaatioita ja argumentoinnin tapoja, joita Helsingin Sanomien
mediakirjoituksissa esiintyy. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kriittisesti lastensuojelun
nykytilaa ja lähihistorian tuomia muutoksia oikeudellistumisen ja ammatillisen etiikan
viitekehyksessä sekä osallistua ajankohtaiseen keskusteluun lastensuojelun sosiaalityöstä
yhteiskunnassa. Tutkimusaineisto koostu Helsingin Sanomissa vuosina 2014-2015 julkaistuista
mediateksteistä, jotka käsittelevät lastensuojelua.
Helsingin Sanomia on hyödynnetty myös aikaisemmin suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa,
mutta ei juuri lastensuojelun representaatioiden ja argumentoinnin tapojen tutkimisen
näkökulmasta. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin soveltuvin osin diskurssien
tutkimuksessa käytettyjä analysointimenetelmiä ja retorista analyysia. Aineiston analysointi
tapahtui pääosin aineistolähtöisesti.
Tutkimuksen tulokset jakautuivat lastensuojelusta käytettyihin representaatioihin ja
argumentoinnin tapoihin. Lastensuojelusta käytettyjä representaatioita tutkimustuloksissa olivat:
on otettu opiksi, huostaanotto ratkaisuna, lastensuojelun kriisi ja pirstaloitunut palvelujärjestelmä.
Argumentoinnin tapoja olivat sijoituksen puolesta, lastensuojelu lukuina, lapsen etuun nojaaminen
ja asiakkaiden ongelmiin nojaaminen. Tutkimustulokset pitivät sisällään vilkasla keskuslelua
lastensuojelutyön ammatillisuuteen ja oikeudellistumiseen liittyen. Tutkimustuloksissa oli keskeistä,
kuinka lastensuojelun kriisiintyneellä tilalla pyrittiin mediassa vaikuttamaan järjestelmän
muutoksiin ja mediahuomiolla todennäköisesti myös edistettiin sosiaalihuoltolakia ja
lastensuojelulakia koskeneita nopeita lakimuutoksia sekä kehitettiin lastensuojelutyön
toimintamalleja.
Tutkimustulosten perusteella voidaan nähdä, että lapsi- ja perhesurmien luoman mediapaineen
johdosta on tehty merkittäviä uudistuksia perheiden palveluihin ja lastensuojeluun. Uudistukset
ovat keskittyneet sosiaalityön asiantuntijuuden vahvistamisen sijaan käytännön työn sääntelyyn ja
menetelmäosaamiseen virheiden välttämiseksi.
|
|---|