| Summary: | Tämä tutkielma "Häiriökäyttäytymisen probleema" pyrkii kuvaamaan
ja valaisemaan opetuksen aikana ja luokan toverisuhteissa
ilmenevää häiriökäyttäytymistä ja sen mieltä. Tutkielma
pyrkii myös löytämään ilmenneelle häiriökäyttäytymisen
mielelle sitä ymmärtävän näkemyksen huomioiden korostetusti
oppilaan ainutlaatuisuutta olemassa olevassa koulumaailmassa.
Tutkielman tarkastelujen lähtöasetelmana on käytetty häiriökäyttäytymisestä
tehtyjä aikaisempia, empiirisiä tutkimuksia.
Näistä saatujen mallien mukaisesti on lähestytty häiriötä
ilmentäviä tapauksia ja niissä vaikuttavia oppilaita.
Tutkimustapa on ollut 3-jakoinen: (1) observointi, (2) lyhyitä raportteja
(3) haastattelu. Tältä pohjalta saatua tutkimusaineistoa on analysoitu.
Esimerkkitapausten analysointi on pohjautunut Ikosen & Rechardtin
energian sitomismalleihin ja Laingin yksilön epävarmuutta
kuvaavaan käsitteistöön sekä Rauhalan eksistentiaalis-
fenomenologiseen näkemykseen. Oppilaan olemassaolon epävarmuudesta
'resonoivan' käyttäytymisen yleisarviointiin on
paneuduttu tutkielman lopputarkastelussa pääasiallisesti
Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologisen näkemyksen valossa.
Oppilaan olemassaoloon ilmaantuvat epävarmuus- ja rasitustekijät
aikaansaavat usein muutoksia hänen käyttäytymisessään,
joka saatetaan koulun eri tilanteissa kokea epämielekkäänä
ja häiritsevänä luokkayhteisön taholta. Yksilön itsensä
kannalta kyseinen käyttäytyminen saattaa juuri silloin
tuntua mielekkäältä, jopa motivoidulta. Eksistentiaalis-fenomenologinen
tutkimusote antaa mahdollisuudet käsitellä oppilaan
käyttäytymistä sekä tilannekohtaisesti että kokonaisvaltaisesti
ja juuri siinä tilanneyhteydessä, missä sitä
esiintyy.
|
|---|