| Yhteenveto: | Tämä tutkielma tarkastelee egyptiläisen islamistin Sayyid Qutbin (1906-1966) poliittista filosofiaa
hänen viimeiseksi jääneessä teoksessaan Maʿālim fī l-ṭarīq. Qutbin merkittävin perintönsä filosofialle
on hänen ymmärryksensä ǧāhilīyasta. Klassinen islamilainen käsitys ǧāhilīyasta tarkoittaa
esi-islamilaista aikakautta tietämättömyyden tilana, joka poistui historiasta islamin ensimmäisen
ilmoituksen myötä. Qutbille ǧāhilīya merkitsee kuitenkin enemmän psykologista tilaa ja Qutbin
mukaan ihmiskunta onkin luisunut islamin ilmoituksesta yhä syvempään ǧāhilīyan tilaan. Qutbin
mukaan ihmiskunta pystyy elämään Jumalan tahdon mukaisesti harmonisessa tilassa niin itsensä kuin
ympäristönsä kanssa, kunhan se palaa takaisin islamin piiriin.
Tutkimukseni varsinaisena kohteena on Maʿālim fī l-ṭarīq -teoksessa esiin nostettu ǧāhilīyan käsite ja
myös kysymys siitä, minkälainen olisi qutbilainen islamilainen valtio. Tutkielmani rakentuu
diskurssianalyysin varaan, jonka avulla tarkastelen qutbilaista teoriaa erilaisten diskurssien valossa.
Luvussa kaksi luon katsauksen Qutbin ajattelun kehittymisestä elämänkerrallisessa diskurssissa,
luvussa kolme esittelen Qutbin näkemykset islamista yhteiskuntasopimusteoreettisessa ja
dialektisessa diskurssissa ja neljännessä ja viidennessä luvussa tarkastelen Qutbin teoriaa vallan
diskurssista. Kuudennessa ja päättävässä kappaleessa tarkastelen Qutbin teorian merkitystä
nykypäivänä ja esitän myös ehdotuksiani erilaisille tulokulmille islamismin tutkimukseen.
Tämä tutkielma luo historiallisen viitekehyksen Qutbin ajattelulle, paikantaa Qutbin poliittisen
ajattelun reunaehdot ja osoittaa, että Qutbin ajattelua - tai islamismia ylipäätään - ei tule sivuuttaa
pelkkänä teologisena kysymyksenä, vaan islamististen suuntausten tarkastelu edellyttää monialaista
tutkimusta niin filosofian, teologian kuin politiikan tutkimuksen kentiltä. Tärkein huomio, jonka
tutkielmani osoittaa, on siinä, että Qutbin teorian merkittävin anti on hänen näkemyksensä
mukainen ǧāhilīya sekä islamin negaationa, että oikeutuksena jihadiin. Tämä maailmojen
vastakkainasettelu taas pohjaa enemmän 1800-luvun nationalistisiin suuntauksiin kuin Koraaniin.
Tutkielmani myös osoittaa, että islamismi ei ole elimellisesti osa islamia, vaan teologisoitua
politiikkaa, jonka tarkoituksena on monopolisoida islamin käsite oman mallinsa mukaiseksi. Tästä
monopolisoimisesta kärsii myös ne muslimit, jotka eivät allekirjoita qutbilaista ekstremismiä. Tästä
syystä kamppailu islamismia vastaan edellyttää myös avointa ja tasavertaista kommunikaatiota
islamilaisen maailman kanssa.
This thesis examines the political philosophy of the Egyptian Islamist Sayyid Qutb (1906-1966) in his
last surviving work, Maʿālim fī l-ṭarīq. Qutb's most significant legacy to philosophy is his
understanding of ǧāhilīya. The classical Islamic understanding of ǧāhilīya refers to the pre-Islamic era
as a state of ignorance that disappeared from history with the first revelation of Islam. However, for
Qutb, ǧāhilīya is more of a psychological state, and according to Qutb, humanity has sunk ever
deeper into the state of ǧāhilīya since the revelation of Islam. According to Qutb, mankind is capable
of living according to God's will in a harmonious state with itself and its environment, as long as it
returns to the circle of Islam.
The object of my research is the concept of ǧāhilīya raised in Maʿālim fī l-ṭarīq and also the question
of what a Qutbist Islamic state would be like. My dissertation is based on discourse analysis. I will
examine Qutb's theory in the light of various different discourses. In chapter two I create an overview
of the development of Qutb's thought by approaching it via biographical discourse, in chapter three I
present Qutb's views on Islam in the social contract theory discourse and dialectic discourse, and in
the fourth and fifth chapters I examine Qutb's theory within the discourse of power. In the sixth and
concluding chapter, I examine the significance of Qutb's theory today and also present my
suggestions for different approaches to the study of Islam.
This thesis creates a historical reference framework for Qutb's thought, locates the boundary
conditions of Qutb's political thought and shows that Qutb's thought - or Islam in general - should
not be ignored as a mere theological question, but the examination of Islamist trends requires
multidisciplinary research from the fields of philosophy, theology and political research. The most
important point that my thesis shows is that the most significant contribution of Qutb's theory is
ǧāhilīya according to his view, both as a negation of Islam and as a justification for jihad. This
juxtaposition of worlds is based more on the nationalist tendencies of the 19th century than on the
Koran. My thesis also shows that Islamism is not organically a part of Islam, but a theologized politics
whose purpose is to monopolize the concept of Islam according to its own model. Those Muslims
who do not subscribe to Qutbist extremism also suffer from this monopolization. For this reason, the
struggle against Islamism also requires open and equal communication with the Islamic world.
|
|---|