| description |
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muutosta Saddam Husseinin ja hänen sunnilaisen Ba’ ath-puolueensa johtamaa Irakia kohtaan suurimmassa shiiamaassa Iranissa 1979 tammi-helmikuussa tapahtuneen islamilaisen vallankumouksen seurauksena. Tutkielman aihepiirin ymmärtämiseksi on syytä määritellä lyhyesti sunnalaisuus ja shiialaisuus. Sunnalaisuus ja shiialaisuus ovat Islamin kaksi pääsuuntausta, jotka ovat taistelleet vallasta Lähi-idässä 600-luvulta lähtien. Näiden kahden Islamin suuntauksen välit ovat aina olleet erittäin huonot, mikä on johtanut lukuisiin sotiin Lähi-idässä, kun eri suuntauksia edustavat valtiot ovat taistelleet keskenään Lähi-idän ja islamilaisen maailman johtajuudesta. Uskonnolliset erot suuntausten välillä eivät ole kovin suuria, eikä niitä käsitellä juurikaan tässä tutkimuksessa. Olennaista on tämän tutkimuksen kontekstissa tietää, että suhteellisen pienistä eroista huolimatta pitävät sunnalaisuuden ja shiialaisuuden edustajat toisiaan harhaoppisina ja molemmat suuntaukset tulkitsevat omasta mielestään Islamia, Koraania ja Islamin uskonnollista lakia Shariaa oikein, toisen suuntauksen tulkitessa sitä väärin.
Shiiojen historiallisen ja nykyisen poliittisen ja taloudellisen alisteisen aseman vuoksi on Iranin merkitys ja painoarvo korostunut shiialaisessa maailmassa. Shiialaisuus on ollut Iranin valtionuskonto 1500-luvulta lähtien ja maan suuri väestö (nykyään 83 miljoonaa), pinta-ala ja luonnonvarat ovat tehneet Iranista ja shiialaisuudesta Lähi-idän ja maailmankin politiikassa merkittävän tekijän. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen maailmanpolitiikassa merkittäväksi tekijäksi noussut öljy teki Lähi-idästä länsimaille strategisesti tärkeän alueen. Iranissa on maailman neljänneksi suurimmat öljyvarat, toisiksi suurimmat kaasuvarat, maa on yhdeksänneksi suurin öljyntuottaja ja kolmanneksi suurin kaasuntuottaja. Tämä antaa shiialaisuudelle aika paljon sananvaltaa maailman energiapolitiikassa. Shiialaisuuden suhteen on otettava huomioon, että shiialainen yhteiskuntamalli, jossa papisto käyttää myös ylintä poliittista valtaa toteutuu vain Iranissa. Sielläkin papisto nousi ylimmäksi instanssiksi vasta vuoden 1979 Iranin islamilaisen vallankumouksen seurauksena, kun eri kuningassukujen jatkumona 2500 vuotta vallinnut monarkia syrjäytettiin viimeisen kuninkaan (farsiksi shah) shaahi Mohammad Reza Pahlavin hallinnon kaaduttua. Eli vaikka shiialaisuuden mukaan papiston tulisi käyttää myös ylintä maallista ja poliittista valtaa ei tämä ole toteutunut ennen vuotta 1979 missään shiiamaassa, vaan poliittista valtaa on käyttänyt historiallisesti maallinen hallitsija. Iranin väestö on etnisesti persialaisia, joiden äidinkieli on farsi, toisin kuin suurimmassa osassa muissa Lähi-idän muslimimaita, joissa väestö on etnisesti arabeja, joiden äidinkieli on arabia.
Irakin historiaa ja politiikkaa tutkiessa on otettava huomioon, että Irak ei ole väestöltään etnisesti tai uskonnollisesti homogeeninen. Irakin väestöstä 60 % on shiia-arabeja, 20 % sunniarabeja ja 20 % sunnikurdeja. Tämä on karkea jako, jossa ei huomioida pienempiä etnisiä vähemmistöjä, kuten assyrialaisia, jesidikristittyjä, turkmeeneja, shabakseja, kaka’i:ta, beduiineja, roma:ita eli intialaisperäistä väestöä, kaldealaisia, circassaaneja eli Pohjois-Kaukasialaisia ja Irakin persialaisia. Näillä pienemmillä etnisillä vähemmistöillä ei yleensä ole ollut merkitystä Irakin valtiotason politiikassa, jossa kolme suurinta etnistä ryhmää shiia-arabit, sunniarabit ja kurdit kilpailevat keskenään vallasta. Maantieteellisesti suurimmat etniset ryhmät voi jakaa asuinpaikan perusteella eri Irakin alueille. Shiia-arabit asuvat Etelä-Irakissa Eufrat ja Tigris-jokien laaksossa alueella, joka rajoittuu idässä Iranin rajaan. Sunnit asuvat niin sanotussa Sunnikolmiossa Keski-Irakissa Salah ad Dinin maakunnassa. Kurdit asuvat Pohjois-Irakin vuoristoisella ja ylänköisellä alueella Irakin Kurdistanissa. Öljyvarat sijaitsevat Etelä-Irakin shiia-alueella ja pohjoisen Kurdistanissa. Pääkaupunki ja suurin kaupunki Bagdad on sunni- ja shiia-alueen välimaastossa, jossa sunnit ja shiiat sekoittuvat väestössä keskenään. Suuret satamakaupungit Basra ja Umm Qasr Persianlahden rannalla ja sisämaakaupungit Najaf ja Karbala ovat shiia-alueella. Suurista kaupungeista Mosul, Kirkuk ja Erbil ovat Kurdistanissa. Historiallisesti on merkittävää, että sunnit muodostivat 1500-luvulta Saddamin syrjäyttämiseen 2003 asti hallitsevan eliitin, sillä he toimivat osmanien ja brittien yhteistyöhenkilöinä näiden hallitessa Irakia. Irakin itsenäistyttyä oli kuningaskunnan 1932–1958 Hashemittien kuningashuone sunnilainen samoin kuin seuranneet tasavallan hallinnot. Prikaatinkenraali Abd al-Karim Qasimimin johtama vallankaappaus syrjäytti Hashemittien monarkian 14.7.1958. Arabisosialistinen Ba’ ath-puolue, johon Saddam kuului, syrjäytti Qasimin helmikuussa 1963 kenraali Ahmed Hassan al-Bakrin ja eversti Abdul Salam Arifin johdolla. Marraskuussa 1963 Arif petti Ba’ athin ja al-Bakrin kaapaten vallan. Arifin kuoltua 13.4.1966 helikopterionnettomuudessa häntä seurasi hänen veljensä kenraali Abdul Rahman Arif. Ba’ ath syrjäytti hänet kuitenkin 1968 al-Bakrin johdolla. Saddam syrjäytti al-Bakrin 1979 ja hallitsi syrjäyttämiseensä 2003 asti. Kaikki hallinnot Saddamin kukistumiseen asti olivat siis sunnilaisia.
Yhdysvaltojen vaikutus Lähi-Idässä alkoi 1930-luvulla ensimmäisten yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden aloitettua toimintansa Saudi-Arabiassa. Ennen toista maailmansotaa Yhdysvaltojen vaikutusvalta ja myös kiinnostus Lähi-Itää kohtaan olivat vähäisiä, sillä alue on maantieteellisesti hyvin kaukana Yhdysvalloista, eikä sillä nähty olevan strategista merkitystä Yhdysvaltojen kannalta, sillä Texasin öljyntuotanto takasi Yhdysvalloille tarvittavan määrän öljyä, jota oli saatavilla lisää Lähi-Itää lähempää Etelä-Amerikasta. Lisäksi Lähi-Idässä valtaa käyttivät Iso-Britannia ja Ranska, jotka olivat kasvattaneet läsnäoloaan alueella ensimmäisen maailmansodan jälkeen varmistaakseen öljynsaantinsa. Toisen maailmansodan aikana Saksa pyrki saamaan jalansijaa Lähi-Idässä toimimalla Vichyn Ranskan vaikutusalueilla Libanonissa ja Syyriassa sekä tukemalla Britannian vastaisia liikkeitä Irakissa ja Iranissa. Tämä johti Britannian ja Neuvostoliiton hyökkäykseen Iraniin vuoden 1941 elokuussa tavoitteena syrjäyttää Iranin shaahi Reza Pahlavi valtaistuimelta, sillä tämä oli ilmaissut natsimielisiä sympatioita ja käytti Saksaa heikentääkseen Britannian ja Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Iranissa. Operaatio onnistui ja kuudessa päivässä Britannia ja Neuvostoliitto olivat miehittäneet Iranin, minkä jälkeen 16.9.1941 shaahi Reza pakotettiin luopumaan kruunusta 22-vuotiaan poikansa Mohammad Reza Pahlavin hyväksi ja lähtemään maanpakoon Etelä-Afrikkaan. Tutkielmassani viitataan tämän jälkeen yleisen käytännön mukaisesti Mohammad Rezaan shaahina ja hänen isäänsä Reza shaahina. Yhdysvallat alkoi laajentaa vaikutusvaltaansa lähi-idässä toisen maailmansodan lopputahteja soitettaessa, kun presidentti Roosevelt tapasi ystävänpäivänä 1945 Saudi-Arabian kuningas Abdul Azizin yhdysvaltalaisella sotalaivalla USS Quincellä Suezin kanavassa. Tästä sai alkunsa Yhdysvaltojen pitkäaikainen liittolaisuus Saudi-Arabian kanssa. Yhdysvaltojen mielenkiinto alkoi yhä kasvavissa määrin kääntyä Lähi-itään 1950-luvulla Eisenhowerin presidenttikaudella. Tätä edistivät Texasin öljyvarojen alkava ehtyminen 1940-luvulta eteenpäin, kiristynyt kylmä sota ja Britannian ja Ranskan vaikutusvallan heikkeneminen alueella vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen, minkä seurauksena Yhdysvallat katsoi tarvitsevansa suorempaa omaa vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Keskeinen käänne Yhdysvaltojen suuremmalle osallistumiselle alueen politiikkaan oli myös Iranin vuoden 1953 tapahtumat, joiden seurauksena Yhdysvallat ja Britannia toteuttivat vallankaappauksen Iranin öljyteollisuuden kansallistanutta pääministeri Mossadeghia vastaan tehden shaahista yksinvaltiaan aiemman perustuslaillisen monarkian sijaan. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA tuki tämän jälkeen shaahin hallinon salaisen poliisin Savakin ( سازمان اطلاعات و امنیت کشو, Sāzmān-e Ettelā'āt va Amniyat-e Keshvar:in eli valtion tiedustelu- ja turvallisuusorganisaation perustamista kouluttamalla sen agentteja. Yhdysvallat oli muutenkin shaahin merkittävin tukija koko tämän valtakauden ajan myyden hänen hallinnolleen miljardeilla hyvin kehittyneitä asejärjestelmiä ja muuta infrastruktuuria. Shaahi tukahdutti Iranissa poliittisen vastarinnan ja muutti parlamentin näennäiseksi vallankäyttäjäksi. 1970-luvun lopulla ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta Iranissa oleskeli pysyvästi noin 50 000 yhdysvaltalaista niin sotilaina tukikohdissa kuin siviileinä yhdysvaltalaisten yritysten palveluksessa. Islamilaisessa vallankumouksessa shaahin hallinnon syrjäytti 1979 tammi-helmikuussa islamilaisen uskonoppineen ajatollah Ruhollah Khomeinin johtama vallankumous, minkä jälkeen Yhdysvaltojen vaikutusvalta maassa romahti huipentuen tunnettuun Iranin panttivankikriisiin 4.11.1979-20.1.1981. Tutkielmassani tarkastelen alkuperäislähteiden nojalla sitä, miten nämä tapahtumat muuttivat Yhdysvaltojen suhdetta Saddam Husseinin johtamaan arabisosialistiseen Ba’ath-puolueen hallitsemaan Irakiin. 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvallat piti Irakia suurena uhkana eduilleen Lähi-idässä Neuvostoliiton aseistaman ja tukeman arabisosialistisen ja sosialistista vallankumousta alueen maissa ajavan Ba’athin johtaessa maata, mutta Iranin vallankumouksen jälkeen Yhdysvallat asettui tukemaan Irakia Irakin-Iranin sodassa 1980–1988 estääkseen islamilaisen vallankumouksen leviämisen Persianlahdella. Tämäkään ei tosin ole niin suoraviivaista kaikin osin, kuten Iran-Contra-skandaaliosoitti. Toivon tutkielman tarjoavan taustoitetun, jäsennellyn ja analyyttisen katsauksen Irakin ja Iranin historiaan keskittyen 1960, 1970 ja 1980-luvuille sekä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muutoksiin näitä valtiolta kohtaan kyseisenä aikana.
|
| fullrecord |
[{"key": "dc.contributor.advisor", "value": "Holmila, Antero", "language": "", "element": "contributor", "qualifier": "advisor", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.author", "value": "Kiuru, Mikko", "language": "", "element": "contributor", "qualifier": "author", "schema": "dc"}, {"key": "dc.date.accessioned", "value": "2023-09-25T06:05:50Z", "language": null, "element": "date", "qualifier": "accessioned", "schema": "dc"}, {"key": "dc.date.available", "value": "2023-09-25T06:05:50Z", "language": null, "element": "date", "qualifier": "available", "schema": "dc"}, {"key": "dc.date.issued", "value": "2023", "language": "", "element": "date", "qualifier": "issued", "schema": "dc"}, {"key": "dc.identifier.uri", "value": "https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/89226", "language": null, "element": "identifier", "qualifier": "uri", "schema": "dc"}, {"key": "dc.description.abstract", "value": "Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muutosta Saddam Husseinin ja h\u00e4nen sunnilaisen Ba\u2019 ath-puolueensa johtamaa Irakia kohtaan suurimmassa shiiamaassa Iranissa 1979 tammi-helmikuussa tapahtuneen islamilaisen vallankumouksen seurauksena. Tutkielman aihepiirin ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on syyt\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 lyhyesti sunnalaisuus ja shiialaisuus. Sunnalaisuus ja shiialaisuus ovat Islamin kaksi p\u00e4\u00e4suuntausta, jotka ovat taistelleet vallasta L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 600-luvulta l\u00e4htien. N\u00e4iden kahden Islamin suuntauksen v\u00e4lit ovat aina olleet eritt\u00e4in huonot, mik\u00e4 on johtanut lukuisiin sotiin L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4, kun eri suuntauksia edustavat valtiot ovat taistelleet kesken\u00e4\u00e4n L\u00e4hi-id\u00e4n ja islamilaisen maailman johtajuudesta. Uskonnolliset erot suuntausten v\u00e4lill\u00e4 eiv\u00e4t ole kovin suuria, eik\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 juurikaan t\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa. Olennaista on t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen kontekstissa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suhteellisen pienist\u00e4 eroista huolimatta pit\u00e4v\u00e4t sunnalaisuuden ja shiialaisuuden edustajat toisiaan harhaoppisina ja molemmat suuntaukset tulkitsevat omasta mielest\u00e4\u00e4n Islamia, Koraania ja Islamin uskonnollista lakia Shariaa oikein, toisen suuntauksen tulkitessa sit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin.\nShiiojen historiallisen ja nykyisen poliittisen ja taloudellisen alisteisen aseman vuoksi on Iranin merkitys ja painoarvo korostunut shiialaisessa maailmassa. Shiialaisuus on ollut Iranin valtionuskonto 1500-luvulta l\u00e4htien ja maan suuri v\u00e4est\u00f6 (nyky\u00e4\u00e4n 83 miljoonaa), pinta-ala ja luonnonvarat ovat tehneet Iranista ja shiialaisuudesta L\u00e4hi-id\u00e4n ja maailmankin politiikassa merkitt\u00e4v\u00e4n tekij\u00e4n. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen maailmanpolitiikassa merkitt\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi noussut \u00f6ljy teki L\u00e4hi-id\u00e4st\u00e4 l\u00e4nsimaille strategisesti t\u00e4rke\u00e4n alueen. Iranissa on maailman nelj\u00e4nneksi suurimmat \u00f6ljyvarat, toisiksi suurimmat kaasuvarat, maa on yhdeks\u00e4nneksi suurin \u00f6ljyntuottaja ja kolmanneksi suurin kaasuntuottaja. T\u00e4m\u00e4 antaa shiialaisuudelle aika paljon sananvaltaa maailman energiapolitiikassa. Shiialaisuuden suhteen on otettava huomioon, ett\u00e4 shiialainen yhteiskuntamalli, jossa papisto k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ylint\u00e4 poliittista valtaa toteutuu vain Iranissa. Siell\u00e4kin papisto nousi ylimm\u00e4ksi instanssiksi vasta vuoden 1979 Iranin islamilaisen vallankumouksen seurauksena, kun eri kuningassukujen jatkumona 2500 vuotta vallinnut monarkia syrj\u00e4ytettiin viimeisen kuninkaan (farsiksi shah) shaahi Mohammad Reza Pahlavin hallinnon kaaduttua. Eli vaikka shiialaisuuden mukaan papiston tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ylint\u00e4 maallista ja poliittista valtaa ei t\u00e4m\u00e4 ole toteutunut ennen vuotta 1979 miss\u00e4\u00e4n shiiamaassa, vaan poliittista valtaa on k\u00e4ytt\u00e4nyt historiallisesti maallinen hallitsija. Iranin v\u00e4est\u00f6 on etnisesti persialaisia, joiden \u00e4idinkieli on farsi, toisin kuin suurimmassa osassa muissa L\u00e4hi-id\u00e4n muslimimaita, joissa v\u00e4est\u00f6 on etnisesti arabeja, joiden \u00e4idinkieli on arabia.\nIrakin historiaa ja politiikkaa tutkiessa on otettava huomioon, ett\u00e4 Irak ei ole v\u00e4est\u00f6lt\u00e4\u00e4n etnisesti tai uskonnollisesti homogeeninen. Irakin v\u00e4est\u00f6st\u00e4 60 % on shiia-arabeja, 20 % sunniarabeja ja 20 % sunnikurdeja. T\u00e4m\u00e4 on karkea jako, jossa ei huomioida pienempi\u00e4 etnisi\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4, kuten assyrialaisia, jesidikristittyj\u00e4, turkmeeneja, shabakseja, kaka\u2019i:ta, beduiineja, roma:ita eli intialaisper\u00e4ist\u00e4 v\u00e4est\u00f6\u00e4, kaldealaisia, circassaaneja eli Pohjois-Kaukasialaisia ja Irakin persialaisia. N\u00e4ill\u00e4 pienemmill\u00e4 etnisill\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6ill\u00e4 ei yleens\u00e4 ole ollut merkityst\u00e4 Irakin valtiotason politiikassa, jossa kolme suurinta etnist\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4 shiia-arabit, sunniarabit ja kurdit kilpailevat kesken\u00e4\u00e4n vallasta. Maantieteellisesti suurimmat etniset ryhm\u00e4t voi jakaa asuinpaikan perusteella eri Irakin alueille. Shiia-arabit asuvat Etel\u00e4-Irakissa Eufrat ja Tigris-jokien laaksossa alueella, joka rajoittuu id\u00e4ss\u00e4 Iranin rajaan. Sunnit asuvat niin sanotussa Sunnikolmiossa Keski-Irakissa Salah ad Dinin maakunnassa. Kurdit asuvat Pohjois-Irakin vuoristoisella ja yl\u00e4nk\u00f6isell\u00e4 alueella Irakin Kurdistanissa. \u00d6ljyvarat sijaitsevat Etel\u00e4-Irakin shiia-alueella ja pohjoisen Kurdistanissa. P\u00e4\u00e4kaupunki ja suurin kaupunki Bagdad on sunni- ja shiia-alueen v\u00e4limaastossa, jossa sunnit ja shiiat sekoittuvat v\u00e4est\u00f6ss\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Suuret satamakaupungit Basra ja Umm Qasr Persianlahden rannalla ja sis\u00e4maakaupungit Najaf ja Karbala ovat shiia-alueella. Suurista kaupungeista Mosul, Kirkuk ja Erbil ovat Kurdistanissa. Historiallisesti on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sunnit muodostivat 1500-luvulta Saddamin syrj\u00e4ytt\u00e4miseen 2003 asti hallitsevan eliitin, sill\u00e4 he toimivat osmanien ja brittien yhteisty\u00f6henkil\u00f6in\u00e4 n\u00e4iden hallitessa Irakia. Irakin itsen\u00e4istytty\u00e4 oli kuningaskunnan 1932\u20131958 Hashemittien kuningashuone sunnilainen samoin kuin seuranneet tasavallan hallinnot. Prikaatinkenraali Abd al-Karim Qasimimin johtama vallankaappaus syrj\u00e4ytti Hashemittien monarkian 14.7.1958. Arabisosialistinen Ba\u2019 ath-puolue, johon Saddam kuului, syrj\u00e4ytti Qasimin helmikuussa 1963 kenraali Ahmed Hassan al-Bakrin ja eversti Abdul Salam Arifin johdolla. Marraskuussa 1963 Arif petti Ba\u2019 athin ja al-Bakrin kaapaten vallan. Arifin kuoltua 13.4.1966 helikopterionnettomuudessa h\u00e4nt\u00e4 seurasi h\u00e4nen veljens\u00e4 kenraali Abdul Rahman Arif. Ba\u2019 ath syrj\u00e4ytti h\u00e4net kuitenkin 1968 al-Bakrin johdolla. Saddam syrj\u00e4ytti al-Bakrin 1979 ja hallitsi syrj\u00e4ytt\u00e4miseens\u00e4 2003 asti. Kaikki hallinnot Saddamin kukistumiseen asti olivat siis sunnilaisia.\nYhdysvaltojen vaikutus L\u00e4hi-Id\u00e4ss\u00e4 alkoi 1930-luvulla ensimm\u00e4isten yhdysvaltalaisten \u00f6ljy-yhti\u00f6iden aloitettua toimintansa Saudi-Arabiassa. Ennen toista maailmansotaa Yhdysvaltojen vaikutusvalta ja my\u00f6s kiinnostus L\u00e4hi-It\u00e4\u00e4 kohtaan olivat v\u00e4h\u00e4isi\u00e4, sill\u00e4 alue on maantieteellisesti hyvin kaukana Yhdysvalloista, eik\u00e4 sill\u00e4 n\u00e4hty olevan strategista merkityst\u00e4 Yhdysvaltojen kannalta, sill\u00e4 Texasin \u00f6ljyntuotanto takasi Yhdysvalloille tarvittavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n \u00f6ljy\u00e4, jota oli saatavilla lis\u00e4\u00e4 L\u00e4hi-It\u00e4\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 Etel\u00e4-Amerikasta. Lis\u00e4ksi L\u00e4hi-Id\u00e4ss\u00e4 valtaa k\u00e4yttiv\u00e4t Iso-Britannia ja Ranska, jotka olivat kasvattaneet l\u00e4sn\u00e4oloaan alueella ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen varmistaakseen \u00f6ljynsaantinsa. Toisen maailmansodan aikana Saksa pyrki saamaan jalansijaa L\u00e4hi-Id\u00e4ss\u00e4 toimimalla Vichyn Ranskan vaikutusalueilla Libanonissa ja Syyriassa sek\u00e4 tukemalla Britannian vastaisia liikkeit\u00e4 Irakissa ja Iranissa. T\u00e4m\u00e4 johti Britannian ja Neuvostoliiton hy\u00f6kk\u00e4ykseen Iraniin vuoden 1941 elokuussa tavoitteena syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Iranin shaahi Reza Pahlavi valtaistuimelta, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ilmaissut natsimielisi\u00e4 sympatioita ja k\u00e4ytti Saksaa heikent\u00e4\u00e4kseen Britannian ja Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Iranissa. Operaatio onnistui ja kuudessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 Britannia ja Neuvostoliitto olivat miehitt\u00e4neet Iranin, mink\u00e4 j\u00e4lkeen 16.9.1941 shaahi Reza pakotettiin luopumaan kruunusta 22-vuotiaan poikansa Mohammad Reza Pahlavin hyv\u00e4ksi ja l\u00e4htem\u00e4\u00e4n maanpakoon Etel\u00e4-Afrikkaan. Tutkielmassani viitataan t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen yleisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaisesti Mohammad Rezaan shaahina ja h\u00e4nen is\u00e4\u00e4ns\u00e4 Reza shaahina. Yhdysvallat alkoi laajentaa vaikutusvaltaansa l\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 toisen maailmansodan lopputahteja soitettaessa, kun presidentti Roosevelt tapasi yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1945 Saudi-Arabian kuningas Abdul Azizin yhdysvaltalaisella sotalaivalla USS Quincell\u00e4 Suezin kanavassa. T\u00e4st\u00e4 sai alkunsa Yhdysvaltojen pitk\u00e4aikainen liittolaisuus Saudi-Arabian kanssa. Yhdysvaltojen mielenkiinto alkoi yh\u00e4 kasvavissa m\u00e4\u00e4rin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4n 1950-luvulla Eisenhowerin presidenttikaudella. T\u00e4t\u00e4 edistiv\u00e4t Texasin \u00f6ljyvarojen alkava ehtyminen 1940-luvulta eteenp\u00e4in, kiristynyt kylm\u00e4 sota ja Britannian ja Ranskan vaikutusvallan heikkeneminen alueella vuoden 1956 Suezin kriisin j\u00e4lkeen, mink\u00e4 seurauksena Yhdysvallat katsoi tarvitsevansa suorempaa omaa vaikutusvaltaa L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4. Keskeinen k\u00e4\u00e4nne Yhdysvaltojen suuremmalle osallistumiselle alueen politiikkaan oli my\u00f6s Iranin vuoden 1953 tapahtumat, joiden seurauksena Yhdysvallat ja Britannia toteuttivat vallankaappauksen Iranin \u00f6ljyteollisuuden kansallistanutta p\u00e4\u00e4ministeri Mossadeghia vastaan tehden shaahista yksinvaltiaan aiemman perustuslaillisen monarkian sijaan. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA tuki t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen shaahin hallinon salaisen poliisin Savakin ( \u0633\u0627\u0632\u0645\u0627\u0646 \u0627\u0637\u0644\u0627\u0639\u0627\u062a \u0648 \u0627\u0645\u0646\u06cc\u062a \u06a9\u0634\u0648, S\u0101zm\u0101n-e Ettel\u0101'\u0101t va Amniyat-e Keshvar:in eli valtion tiedustelu- ja turvallisuusorganisaation perustamista kouluttamalla sen agentteja. Yhdysvallat oli muutenkin shaahin merkitt\u00e4vin tukija koko t\u00e4m\u00e4n valtakauden ajan myyden h\u00e4nen hallinnolleen miljardeilla hyvin kehittyneit\u00e4 asej\u00e4rjestelmi\u00e4 ja muuta infrastruktuuria. Shaahi tukahdutti Iranissa poliittisen vastarinnan ja muutti parlamentin n\u00e4enn\u00e4iseksi vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ksi. 1970-luvun lopulla ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta Iranissa oleskeli pysyv\u00e4sti noin 50 000 yhdysvaltalaista niin sotilaina tukikohdissa kuin siviilein\u00e4 yhdysvaltalaisten yritysten palveluksessa. Islamilaisessa vallankumouksessa shaahin hallinnon syrj\u00e4ytti 1979 tammi-helmikuussa islamilaisen uskonoppineen ajatollah Ruhollah Khomeinin johtama vallankumous, mink\u00e4 j\u00e4lkeen Yhdysvaltojen vaikutusvalta maassa romahti huipentuen tunnettuun Iranin panttivankikriisiin 4.11.1979-20.1.1981. Tutkielmassani tarkastelen alkuper\u00e4isl\u00e4hteiden nojalla sit\u00e4, miten n\u00e4m\u00e4 tapahtumat muuttivat Yhdysvaltojen suhdetta Saddam Husseinin johtamaan arabisosialistiseen Ba\u2019ath-puolueen hallitsemaan Irakiin. 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvallat piti Irakia suurena uhkana eduilleen L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 Neuvostoliiton aseistaman ja tukeman arabisosialistisen ja sosialistista vallankumousta alueen maissa ajavan Ba\u2019athin johtaessa maata, mutta Iranin vallankumouksen j\u00e4lkeen Yhdysvallat asettui tukemaan Irakia Irakin-Iranin sodassa 1980\u20131988 est\u00e4\u00e4kseen islamilaisen vallankumouksen levi\u00e4misen Persianlahdella. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tosin ole niin suoraviivaista kaikin osin, kuten Iran-Contra-skandaaliosoitti. Toivon tutkielman tarjoavan taustoitetun, j\u00e4sennellyn ja analyyttisen katsauksen Irakin ja Iranin historiaan keskittyen 1960, 1970 ja 1980-luvuille sek\u00e4 Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muutoksiin n\u00e4it\u00e4 valtiolta kohtaan kyseisen\u00e4 aikana.", "language": "fi", "element": "description", "qualifier": "abstract", "schema": "dc"}, {"key": "dc.description.provenance", "value": "Submitted by Paivi Vuorio (paelvuor@jyu.fi) on 2023-09-25T06:05:50Z\nNo. of bitstreams: 0", "language": "en", "element": "description", "qualifier": "provenance", "schema": "dc"}, {"key": "dc.description.provenance", "value": "Made available in DSpace on 2023-09-25T06:05:50Z (GMT). No. of bitstreams: 0\n Previous issue date: 2023", "language": "en", "element": "description", "qualifier": "provenance", "schema": "dc"}, {"key": "dc.format.extent", "value": "29", "language": "", "element": "format", "qualifier": "extent", "schema": "dc"}, {"key": "dc.language.iso", "value": "fin", "language": null, "element": "language", "qualifier": "iso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.rights", "value": "In Copyright", "language": "en", "element": "rights", "qualifier": null, "schema": "dc"}, {"key": "dc.title", "value": "Muutos Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa Saddam Husseinin Irakia kohtaan Iranin vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen seurauksena", "language": "", "element": "title", "qualifier": null, "schema": "dc"}, {"key": "dc.type", "value": "bachelor thesis", "language": null, "element": "type", "qualifier": null, "schema": "dc"}, {"key": "dc.identifier.urn", "value": "URN:NBN:fi:jyu-202309255234", "language": "", "element": "identifier", "qualifier": "urn", "schema": "dc"}, {"key": "dc.type.ontasot", "value": "Bachelor's thesis", "language": "en", "element": "type", "qualifier": "ontasot", "schema": "dc"}, {"key": "dc.type.ontasot", "value": "Kandidaatinty\u00f6", "language": "fi", "element": "type", "qualifier": "ontasot", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.faculty", "value": "Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta", "language": "fi", "element": "contributor", "qualifier": "faculty", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.faculty", "value": "Faculty of Humanities and Social Sciences", "language": "en", "element": "contributor", "qualifier": "faculty", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.department", "value": "Historian ja etnologian laitos", "language": "fi", "element": "contributor", "qualifier": "department", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.department", "value": "Department of History and Ethnology", "language": "en", "element": "contributor", "qualifier": "department", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.organization", "value": "Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto", "language": "fi", "element": "contributor", "qualifier": "organization", "schema": "dc"}, {"key": "dc.contributor.organization", "value": "University of Jyv\u00e4skyl\u00e4", "language": "en", "element": "contributor", "qualifier": "organization", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.discipline", "value": "Yleinen historia", "language": "fi", "element": "subject", "qualifier": "discipline", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.discipline", "value": "General History", "language": "en", "element": "subject", "qualifier": "discipline", "schema": "dc"}, {"key": "yvv.contractresearch.funding", "value": "0", "language": "", "element": "contractresearch", "qualifier": "funding", "schema": "yvv"}, {"key": "dc.type.coar", "value": "http://purl.org/coar/resource_type/c_7a1f", "language": null, "element": "type", "qualifier": "coar", "schema": "dc"}, {"key": "dc.rights.accesslevel", "value": "openAccess", "language": null, "element": "rights", "qualifier": "accesslevel", "schema": "dc"}, {"key": "dc.type.publication", "value": "bachelorThesis", "language": null, "element": "type", "qualifier": "publication", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.oppiainekoodi", "value": "3033", "language": "", "element": "subject", "qualifier": "oppiainekoodi", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "Iran", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "Irak", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "kansainv\u00e4linen politiikka", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "Yhdysvallat", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "historia", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "kansainv\u00e4liset suhteet", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "L\u00e4hi-it\u00e4", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.subject.yso", "value": "ulkopolitiikka", "language": null, "element": "subject", "qualifier": "yso", "schema": "dc"}, {"key": "dc.rights.url", "value": "https://rightsstatements.org/page/InC/1.0/", "language": null, "element": "rights", "qualifier": "url", "schema": "dc"}]
|