| Yhteenveto: | Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia oppilaalla on koulun
merkityksestä ja tuesta menetettyään perheenjäsenen. Lisäksi tutkimuksessa
selvitetään, miten sureva oppilas kannattaisi kohdata koulussa.
Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Lähestymistapa oli
fenomenologinen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu
aikaisemmista tutkimuksista ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta.
Tutkimukseen osallistui yli 18-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat menettäneet
perheenjäsenensä kouluiässä. Otanta menetelmänä käytin lumipallonotantaa.
Aineiston keruumenetelmä oli teemahaastattelu. Yksi haastattelu toteutettiin
etänä ja neljää haastateltiin lähihaastatteluna.
Tutkimustulosten mukaan perheenjäsenen menettäneellä oppilaalla on
monenlaisia pelkoja tulla kouluun. Myös kokemus opettajien kohtaamisesta
vaihteli sensitiivisestä kohtaamisesta siihen, että ei kohdattu lainkaan.
Tutkimuksen mukaan kukaan oppilaista ei saanut oppilashuollon tukea. Kaikilla
sitä ei ollut silloin edes saatavilla. Perheenjäsenen menettäneet oppilaat
haluaisivat, että luokkatovereille ilmoitettaisiin menetyksestä. He myös toivovat
opettajalta sensitiivistä kohtaamista surussa.
Tämän tutkimuksen tuloksia voivat opettajat hyödyntää tilanteissa, joissa
oppilas on menettänyt läheisen ihmisen. Myös opettajien koulutuksessa voidaan
opiskelijoita valmentaa kohtaamaan sureva oppilas käyttäen hyödyksi
tutkimustuloksia.
|
|---|