| Summary: | Kaupunkien viheralueilla on merkittävä rooli niin luonnon monimuotoisuudelle
kuin kaupunkilaisten hyvinvoinnille, mutta samalla niihin kohdistuu
huomattavia rakennuspaineita. Rakentamisen aiheuttamaa luontohaittaa
voidaan vähentää lievennyshierarkian avulla: välttämisen, lieventämisen ja
ekologisen kompensaation kautta. Ekologinen kompensaatio voidaan toteuttaa
suojelemalla tai tuottamalla luontoarvoja hankealueen ulkopuolella. Viheralueen
käyttäjien näkökulma on jäänyt toistaiseksi kompensaatiotutkimuksessa
kuitenkin vähäisemmälle huomiolle. Selvitin Jyväskylän Kauramäen
kompensaatiopilottiin liittyen kävelyhaastatteluilla, miten viheralueen käyttäjät
suhtautuvat ekologiseen kompensaatioon ja miten heidän näkökulmansa voisi
huomioida viheralueiden kompensoinnissa. Haasteltavia oli yhteensä 11, joista
viisi oli paikallisia asukkaita, kaksi muita ulkoilijoita ja loput edustivat paikallista
luonnonsuojelujärjestöä tai ulkoilujärjestöä. Haastateltavat suhtautuivat yleisesti
ekologiseen kompensaatioon myönteisesti, vaikka myös epäluuloa kuten
viherpesun pelkoa oli havaittavissa. Kauramäen viheralueella oli haastateltaville
monia merkityksiä arkipäivän ulkoilusta järjestötoimintaan, ja niiden
huomioimista kaikilla lievennyshierarkian tasoilla pidettiin tärkeänä.
Merkityksellisiä olivat erityisesti Vuorilammen ympäristö ja yhdyslatu sekä
alueen polut ja luonnontilaiset metsät, joita haastateltavat toivoivat
hankealueella säästettävän. Muualta tulevat ulkoilijat ja ulkoilujärjestö pitivät
ulkoilun hyvittämistä hyvitysalueellakin mahdollisena, kunhan alueen käyttöä
ei liikaa rajoitettaisi. Asukkaille hyvitysalue ei korvaisi hankealueen lähiluontoa
ja sen käyttöä. Viheralueen käyttäjien osallistamista ekologista kompensaatiota
soveltavassa kaavamenettelyssä pidettiin tärkeänä, joskin kaupunkilaisten ja
järjestöjen osallistumisen esteeksi koettiin heikko tietotaso kompensaatiosta.
Lisäksi tiedottaminen ja lievennyshierarkian noudattamisen osoittaminen
nähtiin kompensaation hyväksyttävyyttä lisäävinä tekijöinä. Haastattelujen
pohjalta näyttää, että ekologista kompensaatiota voi ja kannattaa kehittää
viheralueen käyttäjät huomioiden, vaikka se vaatii erityistä panostamista
tiedottamiseen.
Urban green spaces are increasingly important for biodiversity and human well being. However increased urbanization has resulted in the loss of urban green
spaces and their values. The harms of urban development have been avoided,
minimized, mitigated and more often compensated as part of no net loss policy.
Biodiversity offsetting can be implemented by creating, protecting and restoring
biodiversity values usually outside the development area. In order to be
approved and effective nature conservation instrument, the right of residents to
green spaces should be taken into account in biodiversity offsetting. Nonetheless
the perspective of residents has been poorly accounted in many cases of
biodiversity offsetting. To increase understanding, how residents receive the idea
of biodiversity offsetting and how their needs and desires should be taken into
account as part of biodiversity offsetting, I interviewed 11 persons as an
independent part of ecological compensation pilot of Kauramäki. Five of 11
interviewees were residents, two other visitors of Kauramäki and four belonged
to the local sport and nature organizations. The interviewees supported the idea
of biodiversity offsetting even though I also noticed their suspicion about the
success of compensation e. g. greenwashing. There were many reasons for
interviewees to visit Kauramäki ranging from everyday outdoor routines to
organizational activities. They also showed me places like Vuorilampi, paths and
ski track that they considered meaningful and hoped to be taken into account as
part of plans, and if possible, to be saved from construction. Couple of
interviewees thought that biodiversity offsetting is also a possible way to
compensate loss of recreational value of Kauramäki. On the other hand they
hoped that offsetting wouldn´t restrict recreational use. Interviewers The
citizens’ perspective was important for interviewees. They hoped that citizens´
perspective to be respected during planning process and biodiversity offsetting.
Although, the interviewees pointed out the need for more information about
offsetting. They argued that the information was important way to reduce
suspicion toward compensation and precondition for participation. Based on this
case study it seems desirable to improve biodiversity offsetting so that citizens
can participate even though it may require resources for informing.
|
|---|