| Summary: | Voimaharjoittelu on nykyään yleinen harjoittelun muoto niin perusliikkujilla kuin myös
urheilijoilla. Voimaharjoittelun yleisenä tavoitteena on voimantuoton ja lihasmassan
kasvattaminen. Motorisen oppimisen rooli voimantuoton kehittymisessä perinteisellä
vastusharjoittelulla on kuitenkin epäselvä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää
motorisen oppimisen vaikutusta voimantuoton muutoksiin harjoitus- ja
harjoittelemattomuusjaksojen aikana aiemmin harjoittelemattomilla henkilöillä.
Tutkimus toteutettiin osana isompaa voimaharjoittelututkimusta, josta tähän tutkimukseen
sisällytettiin toinen harjoitusryhmistä. Tutkittavat eivät olleet osallistuneet säännölliseen
voimaharjoitteluun aiemmin (n = 20, 18–40 v.). Tutkimuksessa tutkittavat toteuttivat 10 viikon
voimaharjoittelujakson, 10 viikon harjoittelemattomuusjakson ja toisen 10 viikon
voimaharjoittelujakson. Harjoittelu tapahtui 2 kertaa viikossa, ja kaikki harjoitukset olivat
valvottuja. Harjoituksissa seurattiin kuormia ja toistoja kaikissa harjoitetuissa liikkeissä.
Tutkittavilta mitattiin bilateraalinen 1 toiston maksimi (1 RM) jalkaprässi, maksimaalinen
unilateraalinen isometrinen polvenojennus (IPO) ja vastus lateraliksen poikkipinta-ala (VLA)
harjoitusjaksojen alussa, 5 viikon kohdalla ja harjoitusjaksojen lopuksi.
Jalkaprässin 1 RM (JP), IPO, VLA ja jalkaprässin harjoituskuorma (JPHA) kehittyivät
molempien harjoitusjaksojen aikana (p < 0.05). Ensimmäisen ja toisen harjoitusjakson aikana
JPHA (+ 43 % ja + 30 %) kehittyi suhteessa enemmän verrattuna JP (+ 22 % ja +15 %) (p <
0.05) ja JP kehittyi enemmän verrattuna IPO (+ 12 % ja + 9 %) (p < 0.05). Toisen
harjoitusjakson aikana VLA:n muutokset (+ 15 %) olivat suurempia kuin IPO:n (p < 0.05).
Lisäksi IPO palasi harjoitustauon aikana takaisin lähtötasolle, kun taas JPHA ja JP pysyivät
koholla verrattuna lähtötilanteeseen harjoitustauon aikana.
Tutkimuksessa havaitut erot harjoittelun toiminnallisissa ja rakenteellisissa adaptaatioissa sekä
niiden pysyvyydessä tukevat motorisen oppimisen roolia voimaharjoittelussa. Erityisesti
harjoitustauon aikaiset muutokset tukevat motorisen oppimisen roolia ja neuraalisten
adaptaatioiden pysyvyyttä verrattuna rakenteellisiin. Aiemmin harjoittelemattomien
harjoittelussa motorinen oppiminen kannattaa ottaa huomioon tavoitteiden puitteissa, sillä
toiminnallisilla muutoksilla ei ollut vaikutusta lihashypertrofiaan harjoitusjaksoilla.
Strength training is a common form of exercise for the general public as well as for athletes.
Common goals for strength training are increase in muscular force production and muscle
hypertrophy. The role of motor learning in increases of muscular strength due to training is still
unclear. The aim of this study is to investigate the effect of motor learning on the changes in
muscular force during strength training, detraining, and retraining on previously untrained
people.
The study was conducted as a part of a larger project, of which one of the experimental groups
were included in this study. Participants were previously untrained (n = 20, 18-40 y.). The study
consisted of a 10-week training period, 10 weeks of detraining, and 10 weeks of retraining.
Training was conducted 2 times a week and all training sessions were supervised. All sets and
repetitions were recorded. Measurements during the study were 1 repetition maximum 1RM
bilateral dynamic leg press (JP), maximal unilateral isometric voluntary contraction of the knee
extensors (IPO) and cross-sectional area of vastus lateralis (VLA). Measurements were done at
the beginning of training periods, at 5-week interval during training periods and at the end of
the training periods.
Leg press 1RM, IPO, VLA and training load of the leg press (JPHA) all increased during both
training periods (p < 0.05). During both training periods JPHA (+ 43 % and + 30 %) increased
more than JP (+ 22 % and +15 %) (p < 0.05) and JP improved more than IPO (+ 12 % and + 9
%) (p < 0.05). Proportional changes in VLA (+ 15 %) were greater than changes in IPO during
retraining period (p < 0.05). Additionally, IPO regressed back to the pretraining levels during
detraining, whereas JP and JPHA remained elevated.
The differences in structural and functional adaptations and differences in their timescales
provide evidence for the role of motor learning in strength development. Especially changes
during detraining support motor learning and the relative stability of neural changes when
compared to structural changes in musculature. Motor learning should be considered when
designing strength training plans especially for previously untrained people, because changes
in muscle function didn’t affect changes in muscle hypertrophy.
|
|---|