| Yhteenveto: | Tämän maisterintutkielman tavoitteena on hahmottaa rakenteellisen sosiaalityön tasolla parempia vanhuspalveluita. Parempien vanhuspalveluiden välineenä käytän iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista
annetun lain (980/2012) 5 §:ssä säädettyä suunnitelmaa ikääntyneen väestön tukemiseksi. Kutsun näitä kuntien velvoitteena olevia asiakirjoja vanhuspalvelusuunnitelmiksi. Mukana aineistossa on kuntien lisäksi kuntien yhteistoimintaorganisaatioiden suunnitelmia.
Vanhuspalvelusuunnitelmien tulee sisältää toimenpiteitä. Olen käsitteellistänyt toimenpiteen kolmen mittarin avulla. Kokonaisuutena toimenpiteet täyttävät heikosti määritelmän. Toimenpiteet ovat yleisesti tavoitteita vailla toteuttamisnäkökulmaa sekä jo olemassa olevia resursseja. Tällöin niissä ei ole suunnitelmallista toimeenpantavaa. Suunnitelmissa on myös muita puutteita. Kaikki suunnitelmat eivät sisällä lainkaan toimenpiteitä. Yli puolet Suomen kunnista ei sisälly mihinkään paikantamaani suunnitelmaan.
Tutkimuskysymykseni on: millaisilla vanhuspalveluiden toimenpiteillä voisi toteuttaa parempia vanhuspalveluita. Vastaus kysymykseen on metodologinen työkalu, jossa yksittäisen toimenpiteen laatua arvioidaan kolmella mittarilla: yksiselitteinen mitattavuus, tavoitteellinen muutos ja vastuun sisältävä toteutettavuus. Samalla käsittelen sitä, millä tavoin toimenpiteet ovat mittarien näkökulmasta epäonnistuneet.
Vanhuspalvelulain 5.1 §:n perusteella vanhuspalvelusuunnitelmissa tulee painottaa kotona asumista ja kuntoutumista edistäviä toimenpiteitä. Käsittelen kotona asumista ja kuntoutumista ja päädyn tulokseen, jossa emme tiedä mitä lain velvoite tarkoittaa. Käsittelen myös vanhuspalveluiden kritiikkiä.
Hyvinvointialueuudistuksen myötä tutkielma vanhenee muodollisesti päivälleen valmistumisestaan. Samalla tutkielma valmistuu juuri oikeaan aikaan: myös hyvinvointialueet tarvitsevat tietoa työnsä tueksi.
|
|---|