| Summary: | Tutkielma tarkastelee parlamentaarisen asevelvollisuuskeskustelun sukupuoli- ja tasa-arvokäsityksiä asevelvollisuuskomitean kehitystyön yhteydessä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii sukupuolimykän käsite sekä Simone de Beauvoirin toiseuden teoria. Menetelmänä tässä tutkielmassa on Chaïm Perelmanin argumentaatiolähtöinen retorinen analyysi ja aineistona asevelvollisuuskomitean loppuraportti sekä sidosryhmälausunnot.
Jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, mutta vain miesikäluokkaa koskee asevelvollisuus. Asevelvollisuus ja -palvelus ovat itsessään yhä maskuliinisen tradition ohjaamia, vaikka naisten vapaaehtoinen asepalvelus on mahdollistanut naisten presenssin kyseisessä instituutiossa. Sukupuolineutraaliuden trendi on ohjannut puhumaan myös asevelvollisuudesta ja -palveluksesta niin, että sukupuolella ei ilmaista olevan väliä. Asevelvollisuus on kuitenkin vahvasti sukupuolittunut ilmiö, jossa paradoksaalisesti sukupuoli aiheuttaa niin toiseutta kuin toisinaan häipyy sukupuolimykästi keskustelusta.
Keskeisenä havaintona on se, että tutkielman aineistossa korostuu asevelvollisuusjärjestelmän sukupuolitettu epätasa-arvo. Palveluksessa vallitseva epätasa-arvo häipyy keskusteluissa taustalle. Sukupuoli toimii aineistoina toimivissa lausunnoissa lähinnä tehokeinona, mutta asevelvollisuutta käsittelevä retoriikka itsessään on näennäisen sukupuolineutraalia eli sukupuolimykkää tai ilmentää naiseuden toiseutta suhteessa miessukupuoleen.
|
|---|