| Yhteenveto: | Tutkielmani tarkoitus oli tarkastella sitä, miten Suomen evankelis-luterilainen diakoniatyö omasta näkökulmastaan paikkaa suomalaisen sosiaaliturvan vajeita. Aikaisempi aiheen tiimoilta tehty tutkimus osoittaa, että diakoniatyö todella täydentää ja paikkaa sosiaaliturvan vajeita eri tavoin. Kuitenkin perustuslaki
takaa jokaisen oikeuden perusturvaan ja määrittää sen olevan julkisen vallan tehtävä. Tutkimuksessani
halusin tarkastella tarkemmin sitä, mihin sosiaaliturvan vajeisiin diakoniatyössä vastataan, ja miten. Lisäksi aiheesta tehty tutkimus on jo jokseenkin vanhaa, joten halusin selvittää miltä tilanne diakoniatyössä
näyttää nyt.
Marginalisaation käsite on tutkimukseni kannalta keskeinen, sillä sen voidaan nähdä yhdistävän diakonian sekä viimesijaisen sosiaaliturvan varassa eläviä sosiaalityön asiakkaita. Aineistokseni valitsin Diakonia+-verkkojulkaisun puheenvuoroja vuosien 2018–2022 ajalta ja aineiston analyysi tapahtui sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielmani päätuloksina esitän viisi teemaa, jotka kuvaavat sitä, miten diakoniatyö toiminnassaan vastaa
sosiaaliturvan vajeisiin. Teemat ovat: 1) aineelliseen ja taloudelliseen hätään vastaaminen, joka liittyy diakoniatyössä toteutettavaan elintarvikeapuun, yhteisruokailuihin sekä taloudelliseen avustamiseen 2) tuen ja
ohjauksen tarpeeseen vastaaminen, joka viittaa tuen antamiseen hankalissa elämäntilanteissa sekä viralliseen
järjestelmään liittyvään palveluohjaukseen 3) tarve yhteistyölle muiden toimijoiden kanssa, etenkin julkisen
sektorin kanssa 4) psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen, eli osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen mahdollistaminen sekä keskusteluapu 5) marginaalisten erityisryhmien tarpeisiin vastaaminen, eli työskentely erilaisten yhteiskunnan marginaaleissa olevien ihmisten kanssa, joiden tarpeisiin julkinen järjestelmä ei kykene vastaamaan riittävällä tavalla. Johtopäätöksissä ja pohdinnassani perustelen sitä, miten diakoniatyön
käytännöstä nousevat tarpeet heijastelevat julkisen järjestelmän puutteita.
|
|---|