| Summary: | Tämä tutkimus keskittyy miestekijöiden kokemaan häpeään parisuhdeväkivallan avun hakemisessa. Tutkimuskysymykset kohdistuvat siihen, millaisiin maskuliinisiin rooliodotuksiin miestekijöiden kokema häpeä yhdistyy parisuhdeväkivallan avun hakemisessa. Lisäksi huomio kiinnittyy siihen, millä tavoin parisuhdeväkivallan miestekijät pyrkivät hallitsemaan avun hakemiseen liittyvää häpeää. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään J. M. O’Neilin roolikonfliktiteoriaa ja T. J. Scheffin jäsennystä häpeästä sekä näistä muodostettua synteesiä. Tutkimuksen aineisto koostuu väkivaltatyön asiantuntijoiden haastatteluista. Haastatteluaineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittivat ensinnäkin, että miestekijät kokivat ristiriitaisista rooliodotuksista syntyvää häpeää apua haettaessa. Häpeä kohdistui epäonnistumiseen, hallinnan menettämiseen ja haavoittuvuuden osoittamiseen. Toiseksi tekijät pyrkivät hallitsemaan rooliristiriidasta aiheutuvaa häpeää erilaisilla keinoilla legitimoida väkivalta. Minää puolustavat keinot sisälsivät väkivallan kieltämisen, sen rationalisoinnin ja häpeän korvaamisen vihalla.
Rooliristiriidasta syntyvän häpeän voidaan nähdä vaikuttavan tekijämiesten avun hakemiseen sitä hankaloittavasti. Väkivallan paljastuminen uhkasi omien kasvojen ja sosiaalisen hyväksyttävyyden menettämistä. Tuloksista voidaan myös päätellä, että väkivallan miestekijöiden hyväksyvä, häpeää poistava kohtaaminen sekä mieserityisyyden huomiointi tekijäpalveluissa saattaisi lisätä avun hakemisen halukkuutta.
|
|---|