Henkilöstön kehittämisen käytännöt ja kestävä oppiminen teknologia-alan työntekijöiden kokemana

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden kokemusten kautta, millaisia henkilöstön kehittämisen käytäntöjä organisaatiossa ilmenee, ja miten nämä käytännöt tukevat kestävää oppimista. Kestävällä oppimisella viitataan oppimisprosessien kestävyyteen. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa k...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Kuivalainen, Hanna
Muut tekijät: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2023
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/87931
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden kokemusten kautta, millaisia henkilöstön kehittämisen käytäntöjä organisaatiossa ilmenee, ja miten nämä käytännöt tukevat kestävää oppimista. Kestävällä oppimisella viitataan oppimisprosessien kestävyyteen. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa kestävän oppimisen tukemisesta henkilöstön kehittämisen keinoin. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millaisia henkilöstön kehittämisen käytäntöjä organisaatiossa ilmenee työntekijöiden kokemana? 2) Miten henkilöstön kehittämisen käytännöt tukevat työntekijöiden kestävää oppimista heidän kokemustensa perusteella? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja sen tieteenfilosofisessa taustassa on piirteitä fenomenologiasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin teemahaastatteluaineistoa (N = 10), joka on kerätty osana Jyväskylän yliopiston toteuttamaa Lähijohtaminen kestävän oppimisen edistäjänä työelämässä -tutkimushanketta (JoKo). Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että tunnistetut henkilöstön kehittämisen käytännöt voitiin jakaa neljään kategoriaan: 1) Henkilöstökoulutukset, 2) Johtamiskäytänteet, 3) Kehittymistä tukeva työkulttuuri ja 4) Laajenevat työtehtävät. Lähes kaikki tunnistetut käytännöt tukivat kestävää oppimista. Ainoastaan itseopiskelun ja ohjauksen kohdalla tätä ei havaittu. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää kiinnittää huomiota kestävän oppimisen ja sen tuen yksilöllisyyteen. Mielekästä olisi tutkia tarkemmin myös esihenkilöiden roolia kestävän oppimisen tukemisessa.