| Yhteenveto: | Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen japanilaisen filosofin Keiji Nishitanin (1900–1990) käsitystä
minuudesta ja tarkemmin määriteltynä modernista subjektiviteetista. Tutkimuskysymyksenä on, kuinka
modernin yksilön minuus määrittyy Keiji Nishitanin filosofiassa. Nishitanin filosofiassa yhdistyvät
eurooppalainen mannermainen filosofia ja japanilainen filosofia, mikä tekee Nishitanin filosofiasta
kiinnostavan tutkimuskohteen. Tutkielmassa tuon uudella tavalla esille tätä jakoa kahden teoriaperinteen
välillä tarkastelemalla Nishitanin filosofiaa suhteessa Theodor Adornon (1903–1969) ajatuksiin modernista
yksilöstä ja yhteiskunnasta. Tällainen vertaileva tutkimusasetelma esittää Nishitanin ajatukset tavallisesta
poikkeavassa kontekstissa. Tutkielma tuo Adornon ja Nishitanin ajatuksia lähemmäksi toisiaan ja on osa
idän ja lännen traditioiden välistä vuoropuhelua. Tutkielman keskiöön nousivat Adornon ajatukset subjektin
ja objektin suhteesta, negatiivisesta identiteetistä sekä yksilön minuuden itseperustaisuuden kritiikki
johdettuna ensisijaisesti Immanuel Kantin filosofiasta. Tämä johtui näiden ajatusten mielekkyydestä
verrattaessa niitä Nishitanin huomioihin yksilön olemisesta. Nishitani katsoi modernin subjektiviteetin
juontuvan René Descartesin filosofiasta ja ajatuksesta “ajattelen, siis olen”, jolta Nishitanin mukaan
maailmankuvan muutos moderniksi ja “jumalan kuolema” veivät pohjan. Nishitanin mukaan modernille
yksilölle tunnusomaista on tällä tavoin ilmenevän nihilismin tiedostaminen olemisen perustalla. Nihilismi
elämän merkityksettömyytenä ja olemisen perustattomuutena ilmenee modernille yksilölle tämän omaan
elämään sisältyvänä ongelmana, joka Nishitanilla toimi myös henkilökohtaisena pontimena filosofian
tekemiselle. Tämä johti Nishitanin jo nuorena kiinnostumaan eritoten Friedrich Nietzschen ajatuksista
nihilismin ylittämisestä. Yksilökeskeisyyden kritiikki johtaa Nishitanilla myös toiseuden tarkasteluun.
Tutkielman kahden ensimmäisen luvun käsitellessä yksilöä ja nihilismiä, kolmas luku käsittelee yksilöä
minä-toinen-suhteessa, jonka tarkastelu voi paljastaa yksilölle selkeimmin yksilökeskeisyyden perustan
kestämättömyyden ja näennäisyyden. Tämä perustattomuus on tutkielman tärkein loppupäätelmä.
Nishitanin filosofiaa on mielekästä tuoda mukaan mannermaisen filosofian kontekstiin ja se tarjoaa uusia
tapoja ja ideoita käydä keskusteluja ihmisen ongelmista tänä päivänä, niiden määrittämisestä ja
mahdollisista ratkaisuista.
|
|---|