| Summary: | 1960-luvulla Suomessa purettiin runsaasti vanhaa rakennuskantaa. Perusteluina purkamisille oli vanhojen rakennusten epäkäytännöllisyys ja se, etteivät ne vastanneet modernistisia ihanteita. Ihmisten mielissä tietyn aikakauden arkkitehtuuri kantoi mukanaan arvoja, joista haluttiin päästä eroon. Näitä ajatuksia ja mielikuvia oli osaltaan luomassa aikansa merkittävin joukkomedia: lehdistö. Tässä tutkielmassa haluttiin selvittää, millainen kuva vanhoista rakennuksista luotiin lehtikirjoittelulla ja miten purettavaksi joutuneiden rakennusten kohtaloa perusteltiin.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia. Aineisto on kerätty Kansalliskirjaston digitaalisesta arkistosta ja se koostuu 1960-luvulla julkaistuista sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista. Aineistosta erottui kolme diskurssia, jotka on nimetty kehityksen, rappion ja perinteen diskursseiksi. Lehtikirjoittelussa näkyi sodan jälkeisenä aikana vallinnut voimakas tarve saada kansakunta jaloilleen sekä kunnianhimoiset tulevaisuusnäkymät. Vastapainona esiintyi myös vanhaa rakennuskantaa arvostavaa kirjoittelua, mutta sen ääni jäi valitettavan hiljaiseksi.
|
|---|