| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla äitien ja isien kokemuksia vanhempana kasvusta yksilönä ja yhdessä toisen vanhemman kanssa. Tutkimuksessa haettiin vastauksia myös siihen, mitä vanhemmat ovat oppineet kasvussaan vanhemmuuteen ja yhteisvanhemmuuteen.
Opinnäytetyö kytkeytyi kansainväliseen ”Yhteisvanhemmuuteen oppimassa (CopaGloba)” -pitkittäistutkimukseen siten, että opinnäytetyössä pilotoitiin tutkimushankkeessa käytettävää, tutkimusryhmän laatimaa haastattelulomaketta. Tutkimukseen haastateltiin pariskuntia, joiden esikoislapsi oli haastatteluhetkellä noin 1,5-vuotias. Kokonaisaineisto koostui 16 yksilöhaastattelusta, joista kahdeksan oli äitien haastatteluja ja kahdeksan isien haastatteluja. Tutkimuksen taustateorioina hyödynnettiin perheen elämänkaari- ja elämänkulkuteoriaa sekä yhteisvanhemmuustutkimusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä teemoitellen haastatteluvastauksia.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmuuden alkumatka oli ollut isille helpompi kuin olivat ennakkoon kuvitelleet. Isät kuvailivat matkaa kasvattavana ja opettavaisena ja sanoivat oppineensa lisää omasta itsestään, puolisostaan sekä lapsestaan. He olivat oppineet lisää myös vastuunkannosta. Oppiminen oli tapahtunut sekä yksin että puolison kanssa yhdessä. Vastaavasti äidit olivat oppineet enemmän omasta itsestään, puolisostaan sekä lapsestaan. Äitien oli täytynyt opetella siihen, että puoliso teki asioita eri tavalla kuin he itse. Äideille matka vanhempana oli sisältänyt ylä- ja alamäkiä, ja matka oli ollut tunteikas. Isien tavoin äidit kokivat kasvaneensa ja oppineensa paljon vanhempana olon aikana.
|
|---|