| Summary: | Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tarjota ajankohtaista ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä tietoa taiteen ja kulttuurin hyödyntämisestä ikäihmisten hyvinvoinnin tukena sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkielma käsitteleekin yksityisten palvelutalojen ja hoivakotien johtajien sekä kulttuuritoiminnasta vastaavien henkilöiden käsityksiä ulkopuolisten tahojen toteuttamasta ikäihmisten musiikki- ja kulttuuritoiminnasta. Samalla selvitetään, yksikön johtajan tai kulttuurivastaavan oman harrastuneisuuden mahdollista yhteyttä yksikössä järjestettävän toiminnan määrään ja säännöllisyyteen. Tarkastelun kohteena on myös toiminnan järjestämisen rahoittaminen yksiköissä.
Lukuisissa aiemmissa tutkimuksissa on saatu tuloksia taide- ja kulttuuritoiminnan positiivisista vaikutuksista ikääntyneiden hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa selvitetäänkin, näkyykö tutkimustieto palvelutalojen ja hoivakotien arjessa. Taide- ja kulttuuritoiminta ei tavoita läheskään kaikkia ikääntyneitä, jotka kuuluvat palveluasumisen piiriin. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin nostaa esiin laitoksissa asuvien ikäihmisten kohtaama epätasa-arvo taide- ja kulttuuritoiminnan saavutettavuudessa sekä tukea toiminnan kehittämistä.
Suurten ikäluokkien eläköityessä ikääntyneiden määrä kasvaa ja samaan aikaan eliniän odote nousee. Taide ja kulttuuri ovat laitoksissakin elävien ikäihmisten perusoikeuksia, jotka edistävät hyvinvointia, ylläpitävät toimintakykyä sekä tarjoavat kokemuksia elämän merkityksellisyydestä ja mielekkyydestä. Aikaisemman tutkimuksen mukaan toimintaa tukevalla hoivakodin johdolla on keskeinen merkitys kulttuurin ja luovien aktiviteettien toteutumisen näkökulmasta. Tämän tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään ikääntyneiden taiteen opiskelua ja oppimista elämänlaadun parantajana muun muassa musiikkiharrastuksen näkökulmasta, kuntoutusta ja dementiaa musiikkiterapiatutkimukseen nojaten sekä taide- ja kulttuuritoiminnan rahoitusta.
Tutkimus on empiirinen ja aineiston hankinta- ja analyysimetodit pohjaavat laadulliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa hyödynnetäänkin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointi etenee koodauksesta kategorisointiin ja lopulta teemoitteluun. Verkkolomakkeella toteutetussa aineistonkeruussa sovelletaan löyhästi myös määrällisen tutkimuksen periaatteita. Lomakkeen kysymykset ovat sekä avoimia että strukturoituja. Kyselytutkimuksen runkona on kysymyksiä osallistujien työstä ja taustatiedoista, joilla selvitetään osallistujien perustietojen lisäksi heidän musiikki-, taide- ja kulttuuriharrastuneisuuttaan. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä 24 henkilöä, jotka ovat joko yksiköiden johtajia tai kulttuurivastaavia.
Tutkimusaineistosta ilmenee, että kolmasosassa tutkimukseen osallistuneista yksiköistä on säännöllisesti sekä musiikkitoimintaa että muuta taide- ja kulttuuritoimintaa. Tutkimusaineiston perusteella ei voida kuitenkaan todeta suoraa yhteyttä johtajan tai kulttuurivastaavan musiikki- tai muun taide- ja kulttuuriharrastuneisuuden ja yksikössä järjestettävän toiminnan määrän ja säännöllisyyden välille. Tutkimusaineistoistosta ilmeni, että kulttuurivastaavien oma harrastuneisuus ja ammatillinen osaaminen näkyvät siinä, millaista toimintaa he järjestävät päivittäin tai viikoittain. Myös johtajien harrastuneisuus todennäköisesti näkyy taloissa sitä vastaavana toimintana. Kulttuurivastaavat kuvasivat yksiköissä toteutettavaa toimintaa johtajia perusteellisemmin. Yksiköiden vuosibudjetti nousi aineistossa musiikkitoiminnan sekä taide- ja kulttuuritoiminnan keskeiseksi rahoitustavaksi. Palkatut muusikot käyvät kaikissa aktiivisesti musiikkia harrastaneiden yksiköissä ja lähes kaikissa muissakin yksiköissä, mutta käyntien säännöllisyydessä on huomattavaa vaihtelua. Aineistosta paljastui, että musiikkiterapia ei tavoita ikäihmisiä ainoassakaan tutkimukseen osallistuneista yksiköistä.
|
|---|