| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata hoitotyöntekijöiden kokemuksia työyhteisön viestintäilmapiiristä sekä avoimuuden ja tuen toteutumisesta vaaratapahtuman jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan hoitotyöntekijöiden kokemuksia vaaratapahtuman jälkeisestä viestintäilmapiiristä sekä millaisia tuen ja avoimuuden kannalta olennaisia piirteitä viestintäilmapiiristä voidaan kokemusten perusteella tunnistaa.
Aineisto kerättiin teemahaastattelulla kuudelta vaaratapahtumassa osallisena olleelta hoitotyöntekijältä. Hoitotyöntekijät työskentelivät vaaratapahtuman aikaan erilaisissa hoitotyön yksiköissä Suomessa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadulliseen sisällönanalyysiin lukeutuvaa teema-analyysiä.
Tuloksissa vaaratapahtuman jälkeisen avoimuuden ja tuen kannalta olennaiset viestintäilmapiirin piirteet jäsentyivät kahden erilaisen viestintäilmapiirin alle: 1) Torjuva viestintäilmapiiri, jonka piirteitä ovat välttelevä johtajuus, pärjäämisen normit ja viestintäkäytänteiden puuttuminen sekä 2) Tukea antava viestintäilmapiiri, jonka piirteitä ovat johtajan tuki, avoimuuden normit ja tuen jakamisen viestintäkäytänteet. Dikotomisesta jaottelusta huolimatta molempien viestintäilmapiirien piirteitä voi ilmetä työyhteisössä samanaikaisesti. Torjuvassa viestintäilmapiirissä emotionaalisen kuormituksen ilmaisemista vältettiin eikä kuormitusta tunnistettu, jolloin vaaratapahtuman jälkeistä tukeakaan ei ollut saatavilla. Tukea antavassa viestintäilmapiirissä emotionaalisen tuen jakaminen ja avoimuus olivat merkittäviä viestintäilmapiiriä rakentavia piirteitä. Johtajuudella oli keskeinen merkitys vaaratapahtuman jälkeisen viestintäilmapiirin rakentumisessa.
Tutkielman tuloksiin perustuen voidaan esittää, että hoitotyön esihenkilöiden tulisi systemaattisesti selvittää vaaratapahtumassa osallisena olleen hoitotyöntekijän emotionaalisen tuen tarve. Työyhteisön vaaratapahtuman jälkeisen viestintäilmapiirin piirteitä tarkastelemalla on mahdollista arvioida, ollaanko työyhteisössä lähempänä torjuvaa vai tukea antavaa viestintäilmapiiriä. Tuloksia voi hyödyntää niiden piirteiden tunnistamisessa, joita avoimuuden ja tuen toteutumisen edistämiseksi kannattaisi kehittää.
|
|---|