| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan alkoholin myyntirajoitustoimien ja alkoholin kulutuksen yhteyttä, sekä yhteyden taustalla vaikuttavia mekanismeja. Haitalli-sen alkoholinkulutuksen tiedetään aiheuttavan negatiivisia terveysvaikutuksia ja kustannuksia alkoholinkäyttäjälle itselleen, mutta lisäksi myös muille osapuolille. Alkoholimyynnin sääntely on tyypillinen keino pyrkiä vähentämään alkoholista aiheutuvia haittoja. Suomessa alkoholimyynnin sääntelyä kuitenkin kevennettiin vuonna 2018, kun ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien enimmäisalkoholipitoisuus nousi aikaisemmasta 4.7 %:sta 5.5 %:iin. Tässä tutkielmassa selvitetään, minkälainen vaikutus sääntelyn keventämisellä oli suomalaisten alkoholinkulutukseen.
Tutkimuksessa nojataan teoriaan kuluttajan kulutuspäätöksistä, sekä monopolin ja verotuksen ominaispiirteistä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan aikaisemman tutkimuskirjallisuuden tuloksia myyntirajoitusten, kuten monopolin ja verotuksen, vaikutuksista alkoholin myyntiin. Tutkimuksen aineistona käytetään Suomen alkoholimyyntitilastoa, jossa on tilastoituna alkoholin anniskelumyynti, sekä Alkon ja muiden vähittäismyymälöiden myyntitiedot. Alkoholin kuukausittaista asukaskohtaista kulutusta analysoidaan ARIMA-aikasarjamallilla. Lisäksi aikasarjaa testataan sen rakennemuutosten varalta. Analyysin pohjalta ei löydetä näyttöä sille, että vuoden 2018 alkoholin saatavuuden lisääntyminen olisi lisännyt alkoholin kysyntää. Mahdollinen selitys tälle on lopulta hyvin maltillinen muutos alkoholimyynnin sääntelyssä. Tuloksen pohjalta harkitaan, mihin suuntaan Suomen alkoholilainsäädäntöä voisi jatkossa kehittää.
|
|---|