| Summary: | Kieliahdistus on kielenoppimiseen liittyvää ja sille ominaista ahdistusta, joka ilmenee negatiivisina tuntemuksina kielestä ja sen käytöstä. Sitä on tutkittu jo ennestään melko paljon, mm. Horwitz ja muut (1986) ja myöhemmin Härmälä (2022), mutta tutkimus on yleensä keskittynyt alempiin kouluasteisiin ja ei-kielenopiskelijoihin. Kielenopiskelijoiden tuntemuksia mahdollisesta kieliahdistuksesta on tutkittu huomattavasti vähemmän, ja tällöinkin on tutkittu erityisesti alempien asteiden opiskelijoita. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia tuntemuksia yliopistotason kielenopiskelijoilla on englannin kielestä ja sen puhumisesta, ja miten nämä näkyvät heidän kieliahdistuksensa tasoissa. Lisäksi tutkimuksessa painotetaan erityisesti puhuttua kieltä, ja keskitytään erityisesti sen liitännäisyyksiin kieliahdistukseen.
Tutkimus toteutettiin nettikyselyllä, jossa englannin kielen pääaineopiskelijoilta kysyttiin kysymyksiä liittyen yleiseen kieliahdistukseen sekä kielen puhumiseen ja siihen suhtautumiseen. Kysely perustui Horwitzin (1986) Foreign Language Classroom Anxiety Scale (FLCAS) kyselyyn, jossa vastaajille annetaan pisteitä 33 kysymyksen perusteella, jotka pisteytetään (korkeampi pistetulos=matalampi ahdistuneisuus) ja lopputuloksen mukaan heidän kieliahdistustasoaan arvioidaan. Tässä tutkimuksessa kyselyä muutettiin hieman modernisoimalla Horwitzin alkuperäisiä kysymyksiä, sekä lisäämällä joukkoon muitakin kysymyksiä. Puhutun kielen ahdistuksen tasoa mitattaessa keskityttiin vain kysymyksiin, jotka liittyivät puhutun englannin kysymyksiin, ja yleistasoa mitattaessa analysoitiin Horwitzin alkuperäiseen kyselyyn perustettuja kysymyksiä.
Tutkimuksesta selvisi, että kaiken kaikkiaan englannin kielen pääaineopiskelijoiden kieliahdistuneisuustasot ovat hyvin matalat, ja lisäksi puhutun kielen ahdistuneisuustaso (0,77) oli lähes sama Horwitzin (1986) FLCAS:n antaman yleistason kanssa (0,79), eli tämän tutkimuksen perusteella puhuttu englanti ei aiheuta ylimääräistä ahdistusta englannin kielen opiskelijoille. Tuloksista lisäksi nousi esille mahdollinen yleisesti vallitseva luokkahuoneahdistuneisuus, jonka jatkotutkimisesta tulevaisuudessa olisi suuri hyöty.
|
|---|