| Summary: | Veren hemoglobiinipitoisuuden on havaittu vaikuttavan fyysiseen suorituskykyyn ja myös
maksimaaliseen hapenottokykyyn. Hemoglobiini on yksi muuttuja, joka kuvaa elimistön
rautastatusta. Hemoglobiinin lisäksi on muita muuttujia, joita voidaan tarkastella, kun halutaan
saada tietoa elimistön rautastatuksesta. Elimistössä oleva rauta saadaan ravinnosta ja raudan
puutteen taustalla voi olla liian vähäinen raudan saanti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko
fyysisesti aktiivisten naisten elimistön rautastatuksella yhteyttä maksimaaliseen
hapenottokykyyn ja energiansaatavuuteen.
Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston NaisQs- sekä MEndEx-tutkimusprojektien dataa. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja aineistoa kerättiin vuosien
2019–2022 aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin 19 fertiili-ikäisen (18–35-vuotiaita) naisen
maksimaalista hapenottokykyä (VO2max), suoran hapenottokykytestin maksimi laktaattia
(Lamax), hemoglobiinia (Hb), seerumin ferritiiniä (S-Ferrit), punasolujen keskitilavuutta (MCV)
ja punasolujen keskimääräistä hemoglobiinin määrää (MCH). Lisäksi naisten
energiansaatavuutta arvioitiin LEAF-Q-kyselyllä.
Tutkittavista kahdeksalla esiintyi heikentynyttä rautastatusta (S-Ferrit < 30 µg/l), joista neljällä
S-Ferrit oli selkeästi alentunut (< 15 µg/l). Näistä yhdellä myös Hb oli alentunut (< 117 l/g),
mutta kaikilla tutkittavilla MCV ja MCH olivat viitearvoissa. Matalat S-Ferrit-pitoisuudet
olivat yhteydessä heikompiin VO2max-tuloksiin (p < 0,05), mutta muut rautastatusta kuvaavat
muuttujat eivät olleet yhteydessä VO2max:iin tai Lamax:iin. Rautastatuksen ei myöskään
havaittu olevan yhteydessä LEAF-Q-kyselyn pisteiden kanssa. LEAF-Q-kyselyn pisteiden ja
VO2max:in sekä Lamax välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että fyysisesti aktiivilla naisilla on riski heikentyneelle
rautastatukselle. Tämän tutkimuksen mukaan heikentynyt rautastatus voi olla yhteydessä
maksimaaliseen hapenottokykyyn, mutta pienen otoskoon vuoksi tuloksia ei voida yleistää
isompaan joukkoon. Fertiili-ikäisten fyysisesti aktiivisten naisten rautastatuksen kartoittaminen
on kuitenkin tärkeää, koska elimistö tarvitsee rautaa erilaisiin fysiologisiin toimintoihin.
Aiheesta olisi tärkeä saada lisätutkimuksia, koska alhainen energiansaanti voi heikentää
elimistön rautastatusta, jolla voi olla vaikutuksia yksilön fyysiseen suorituskykyyn ja
terveyteen.
|
|---|